Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Tröttinen










Viime aikoina peilistä on katsonut tosi väsyneen näköinen nainen.
Eilen sitten päätin mennä pienille päikkäreille vaikka olisi ollut 
paljon muutakin tekemistä.
Nukuin 3 tuntia ja heräsin hirveeseen päänsärkyyn.
Ilta meni huonossa olossa ja takaisin sänkyyn jo kasilta.
Ehkä väsymys ja stressi vaan purkautuivat. 
Mutta hyi että oli paha olo.

Tänään olenkin sitten ollut tarmoa täynnä.
Oli ihana herätä aamulla kun oli levännyt olo eikä
sattunut mihinkään.
Huoltoasemalta hakemaan tuoretta leipää ja Hesari.
Koskakohan viimeksi olen lukenut Hesaria?
Sen ääressä menikin toista tuntia.

Sen jälkeen kämpän suursiivous.

Yritän vähän valmistautua tulevaan.
Mieshän tuli kotiin polvi paketissa keskiviikkona.
Minulla on siis 4 lasta:)

Ja huomenna kello 8.00 pitäisi olla Peijaksessa.
Olen itse menossa leikkaukseen.
Vihdoin tuon jalassa oleva ganglio poistetaan.

Vähän jännittää tuleva. 
Kaksi kepeillä kulkevaa aikuista,
yksi vajaa kaksivuotias tahtonainen ja 
2 futaajaa, jotka ovat tottuneet hyvää ruokahuoltoon ja
kuljetuspalveluun.

Wish me luck;)

tiistai 24. syyskuuta 2013

Elämäni veitsi

Työkaverini investoi muutama viikko sitten japanilaiseen keittiöveitseen.
Hän ei ikinä osta mitään ja sitten menee ja ostaa 200 euron arvoisen veitsen!
Ja voi sitä hypetyksen määrää:) Miten hän oli leikellyt illalla tomaatin jos toisenkin ihan vain pilkkomisen ilosta. Miten veitsi oli luisunut tomaatin läpi, miten tomaatin pystyi pilkkomaan ihan pieneksi ja se pysyi edelleen kasassa jne. En ihan ymmärtänyt. Juu olen kyllä leikannut terävillä veitsillä, mutta kotonani ei ole yhtään sellaista ja hyvin olen pärjännyt vähän tylsemmilläkin.

Kunnes sunnuntaina sain Habitare-messuilta erään lehden kylkiäisenä tuollaisen veitsen! Ei nyt ihan samaa merkkiä jota työkaverini hehkutti, mutta ihan kunnon merkkiveitsen kuitenkin. En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että lehdet voivat lahjoitella tilaajilleen noin upeita lahjoja "ilmaiseksi". Milloin voi saada designlampun, merkki lastenrattaat, muoti laukkuja jne. Jos joku tietää niin kertokaa ihmeessä.

Mutta siis itse asiaan. Kyllä. Nyt itsekin harrastan pilkkomista:) On aivan eri pilkkoa kasviksia japanilaisella yli terävällä veitsellä kun noilla yleisveitsillä jotka tuolla pesukoneessa kolisevat. Tästä yksilöstä aion pitää huolta!








Ystäväni mies on kokki.
Hän saa harmaita hiuksia kun hän kokkaa meillä
sillä meillä on tapana säilyttää veitsiä näin:)




sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Habitare-terkut

Koko viikonloppu on oltu perheen kanssa kylki kyljessä.
Meillä oli myös liput Habitareen ja sinne piti mennä porukalla.
Mieheni kuitenkin ehdotti josko menisin yksin... oh Yes please:)
Aamulla oli niin hieno ilma, että päätimme ulkoilla yhdessä. Kävimme porukalla Koiramäen pajutallilla. Siellä oli ne kurpitsakarnevaalit. Kaikkea kivaa lapsille ja paljon porukkaa.

Sitten kotiin ruokaa laittamaan ja sitten tämä oma pikku retki.

Ajattelin aloittaa nautiskelun jo vähän etukäteen. Parkkeerasin auton puu-Käpylään ja hiljaksiin kuljin kohti Messukeskusta. Tuo alue on niin ihana, mutta siitä tulee vain autolla pörhällettyä ohi. Nyt jalkauduin ja unelmoin lottovoitosta. Jos sellainen osuisi kohdalle niin hyvin voisin kuvitella asuvani tuolla alueella. Ihania vanhoja taloja ja syksyisiä kujia, ai ai:)






Sitten sisään Messuhalliin. Kaikki olivat vähän niin kuin dissaanneet näitä messuja. Itse en ole koskaan aikaisemmin käynyt Habitaressa ja itse kyllä tykkäsin kovasti. Monen ulkomailla asutun vuoden jälkeen katselin ympärilleni ihaillen. Kyllä suomalaiset ovat taitavia! Ylpeänä suomalaisuudesta ja suomalaisista kuljeskelin hallissa kolme tuntia kunnes minut heitettiin ulos. Messut olivat tänään viimeistä päivää ja loppuivat kello 18.00. Monella ihmisellä on mennyt tämä viikonloppu messuilla seistessä. Se on rankkaa hommaa, mutta loppuu asti porukka jaksoi hymyillä ja esitellä tuotteitaan.

Puu on ihana materiaali...

... se taipuu moneksi.

Tämä kota pisti silmään. Pohjoisessa kun asuttiin niin 
me vakavasti harkittiin pihallemme kotaa. Mutta mielekästä ei löytynyt.
Nyt olisi löytynyt... Upea!
Tuollainen Keo Kota ja siihen eteen tuollainen tulipata <3
Kyllä kelpais istua poron taljojen päällä ja koossailla:)

Mun lempikeittiökin oli esillä.
Eli Iskun Kokopuu ja nyt messu-uutuutena Liitu:)
Hauska yhdistelmä. Tuota Kokopuuta olen katsellut aina 
sillä silmällä ja nyt se oli trendikkäästi yhdistetty tosiaan liitutauluoviin.
Tykkään.


Oli isoja brändejä tietysti...

kuten Marimekko.

Made in Finland <3

Ja sitten oli näitä vähän pienempiä yllättäjiä.
Itse etsimme muutama vuosi sitten 50-luvun 
yksiöömme keittiötä. Mielekästä ei löytynyt. 
No nyt olisi löytynyt sekin. Eli Koivusipilä valmistaa
mittatilaustyönä aivan upeita keittiöitä.
Näyttää alkuperäiseltä 50-luvulta ja väreissä löytyy.
Mutta esim. tiskikone voidaan integroida kaapin taakse. 
Huippua!
Heidän verstas on Fiskarsissa.


Tämä oli kanssa minulle aivan uusi tuttavuus.
Pylsy....

... ja varsinkin tämä Lande - sarja oli upea.
Tässä osastolla oli vaikea pitää "ostolakkoa" päällä:)
Noita Lande villasukkia kuolasin, mutta päätös piti.
Ja yrittäjä oli tosi mukava rouva. 
Pyynnölä Ateljee sijaitsee Joutsassa.

Nyt on pää täynnä ideoita.
Lompakossa rahat tallella ja kuitenkin kassi täynnä 
kaikkea kivaa kun tulin kotiin.

Ollaan tosiaan päätetty, että nyt laitetaan lompakon nyörit kiinni!

Mutta nämä olivat halvat messut:)

Ilmainen pääsylippu työkaverilta, auto vähän kauemmas parkkiin (huvi & hyöty),
ostos: 1 kpl  pehmis (päälle pummattu lasi vettä),
pari lehtitilausta tein, koska sain niin hyvillä messutarjouksilla ja kummatkin
lehdet ovat sellaisia, että ostaisin ne kaupasta irtonumeroina anyway.
Ja nyt omistan japanilaisen keittiöveitsen (kauan haaveiltu) ja paljon 
tuollaista tilbehööriä joka tuli lehtien kylkiäisinä:)

Kävittekö te messuilla?
Mä aion mennä uudestaankin:)

lauantai 21. syyskuuta 2013

Kiva päivä

Kerroinkin täällä alkuvuodesta mieheni polvionnettomuudesta. Vanha mies pelaamassa futista ja naps. No polvi on ollut sökönä siitä asti ja eilen se sitten piti leikata. Oslossa. Mutta mitenkäs kävikään?Leikkaus oli siirretty, mutta hupsistakeikkaa... asiasta oli unohdettu ilmoittaa potilaalle. 

Eli mieheni oli menossa leikkaukseen perjantaina ja se olisikin ollut jo torstaina. No näitähän sattuu, varsinkin Norjassa:) 

Olin varautunut olemaan lasten kanssa yksin ja vastaanottamaan tänään polvipotilaan kotiin toipumaan. Mutta mitään leikkausta ei siis ollut joten meillä onkin ollut ihan normaali viikonloppu. 

Ihanaa kun tulee vähän niin kuin puskista tällainen viikonloppu jolle ei ole oikein mitään suunnitelmia. Tänään oltiin mummoja moikkaamassa ja huomenna lähden ehkä haahuilemaan Habitare-messuille.

Alla vähän kuvia koko perheen iltalenkiltä. Kyllä se syksy on:)




Ulkona oli aivan ihana valo!

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille:)





keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Blog life - Real life


Inspiroiduin leipomaan. Kiitos siitä kuuluu  Teijalle:)
Juuri eilenhän kerroin teille, että minussa asuu pieni martta.
Tykkään leipoa, kutoa jne.







Mutta totuus on nykyään toinen. Muutettuamme Suomeen (ööö 5kk sitten?) sain kaupan päällisiksi stressaavan elämän ja keittokomeron!

Tämä on kyllä tämän Kartanonkosken huono puoli. Meilläkin on 5h+k, mutta keittiö on oikeesti ehkä 2 neliön kokoinen. Leivo siinä nyt sitten:



Keittiö näyttää lähes aina tältä...

... ei inspiroi tekemään ruokaa eikä leipomaan:(

Blogiin otetaan aina kivoja hyvin rajattuja ja mielellään
vähän käsiteltyjä kuvia...

.. mutta totuus on usein tämä:)


Voi kun voisin sanoa, että omenapiirakan tuoksuiset 
terkut täältä. Mutta täällä haisee lähinnä sellainen pohjaan 
palanut rasva.. tiedättekö kun uunissa vähän padat porisee yli
ja kerta toisensa jälkeen unohdat pyyhkiä ne sotkut sieltä
uunin pohjalta? You know?




tiistai 17. syyskuuta 2013

Oikea Martta

Mä olen aina ollut sellainen "wanna be Martta".
Tykännyt tehdä käsitöitä, poimia marjoja ja sieniä, säilöä jne.
Ihaillut oikeita Marttoja:)

Norjassa oli aikaa harjoittaa marttailua. Mulla oli siellä ihan oma marttakaveri ja meillä oli oma marttatupakin. Säilöttiin kurkkua, tehtiin mehua, neulottiin ja järjestettiinhän me joulumyyjäisetkin.
Askarreltiin itse kaikkea, keitettiin glögiä ja myytiin niitä sitten ylpeinä eteepäin:)
Eilen pitkästä aikaa tsättäiltiin marttakaverin kanssa ja haikeina muisteltiin noita yhteisiä hetkiä <3

Norjassa asuessani lueskelin fb:n kautta erään toisen ystäväni päivityksiä täältä Suomesta. Hän on ihan oikea martta ja välillä aina fb:ssa kertoi mitä kivaa olivat marttojen kanssa tehneet. Sanoinkin silloin hänelle, että sitten kun me tullaan takaisin Suomeen niin haluan liittyä marttoihin:)

Nyt on kaksi "oikeaa" marttatapaamista takana. Kokoonnumme kahden viikon välein. Ekalla kerralla meillä oli oikein ulkopuolinen vetäjä. Hän kertoi meille Mindfulness:sta ja veti rentoutusharjoituksia.
Olin kuin uudesti syntynyt tuon illan jälkeen (nukahdin siellä) :)

Meillä on töissä yksi tila vähän työn alla ja ehdotin, että sinne voisi hankkia sellaiset lampaanvillaiset joogamatot, pienet tyynyt ja peitot.  Voisimme aina työstressissä sitten hakeutua tilaan tekemään rentoutusharjoituksia. Ehdotukseni otettiin naureskellen vastaan. Mutta musta se olis hyvä idea! Vaikka ruokatunnilla tehdä rentoutusharjoitus tai päivän päätteeksi. Varmaan auttaisi niin työssä kuin sitten kotonakin... tulisi töistäkin kotiin vähän pirteempi äiti kuin nykyään:)

Tänään meillä oli marttojen kanssa pyöräretki Tuusulaan. Vantaan ja Tuusulan rajalla on aivan ihana paikka: Koiramäen Pajutalli. En ollut koskaan kuullutkaan paikasta, mutta suosittelen kaikille.
Aivan ihana paikka!

Mulla tuli ihan olo, että olen Amerikassa. Nuorena tyttönä olin au pairina Connecticutissa. Se oli juuri tätä vuoden aikaa kun menin sinne. Noi pumpkinit ja isot ruskanväriset Vaahteranlehdet toivat mieleen noi vuosien takaiset ajat.

Pihapiiri oli aivan ihana. Jos lotossa voittaisin niin voisin kuvitella asuvani juuri tuollaisessa paikassa:)

Päärakennuksessa oli ihana pieni kahvila ja sisustustavaraa, pihalla ja piharakennuksissa pajukoreja/-esineitä, koristekaaleja, kurpitsoja jne.

Lapset viihtyisivät tuolla varmasti loistavasti. Taidan tehdäkin lasten kanssa sinne retken loppuviikosta. Torstaista sunnuntaihin siellä on kurpitsakarnevaalit eli paikka on auki joka ilta muistaakseni kahdeskaan asti ja siellä on kaikkea kivaa niin isoille kuin pienillekin.

Menkään käymään. Oikea hyvän mielen paikka:)

Ja ihanaa tämä marttailu. Kummankin marttatapaamisen jälkeen on ollut tosi ihana olo. Se on sellaista äidin omaa aikaa. Mukavia ihmisiä ja mielekästä tekemistä. Ensi kerralla kokoonnumme tekemään käsitöitä kirjastoon:)










Nyt meidänkin etupihalla on syksy:)
Koristekaaleja, callunoita ja koristekurpitsoja.
Ja tuolla meinasi ihan höyrähtää taas tuohon romanttisen
tilbehöörin maailmaan... olen yrittänyt päästä tavarasta eroon,
mutta tuolta oli vaikea päästä ulos niin, ettei kori ollut täynnä kaikkea
pientä ihanaa. 

Ja kyllä kun me takaisin kotiin poljimme olikin sellainen olo, 
että nyt on syksy. Illat pimenevät ja kohta saa kaivaa sormikkaat esiin.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Love is in the air...
















Lupailin kuvia eilisistä häistä. 
Juhla oli oikein onnistunut.
Rakkautta oli ilmassa, hääpari kaunis, tunnelma hyvä,
hääpaikkka upea, ruoka maukasta ja ihmiset viihtyivät:)

Ja uskomaton ilma.
Vihkiminen tapahtui ulkona ja säähän olisi voinut
olla tähän aikaa vuodesta ihan mitä vaan... mutta se oli kesä!
Paikka on Vanha Viilatehdas Vantaanjoen varrella, I-HA-NA!
Suosittelen jos joku etsii hääpaikkaa pääkaupunkiseudulta.

Itse toimin valokuvaajan roolissa ja toisella silmällä vahdin 
Ingridiä eli vauhtia riitti. No ystäväni haki pienen pois juhlista illalla
ja sen jälkeen äitikin sai vähän relata.

Latailen juuri kuvia koneelle ja paljon on onnistuneita kuvia.
En viitsi tänne laittaa ihmisten kuvia lupaa kysymättä.
Oman husbandin joka toimi bestmanina uskallan vilauttaa ja vähän lapsia.
Itse olin tosiaan kameran takana eikä mun ihanasta puvusta tullut yhtään kuvaa!
Alin kuva on kännykällä napsaistu ja siinä olen mieheni veljen kainalossa:)

Tänään nukuin 3 tunnin päiväunet!
Tällaista on tapahtunut viimeksi kauan kauan sitten.
Sen jälkeen pyörälenkki raikkaassa syyskelissä ja olo on kuin 
uudesti syntyneellä:)
Juhlittua tuli onneksi maltillisesti eli olo on hyvä:)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Akut ladattu ja takki täynnä tarmoa?