Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

TGIS

Aah..  sunnuntai ja huomenna pääsee töihin:)

Ei vaan, mutta totta toinenpuoli eli kyllä tämä lasten kanssa yksin oleminen vie niin mehut, että jopa töissä oleminen alkaa tuntumaan juhlalta. Saa edes ruokatunnilla syödä rauhassa  ja puhua ehkäpä jonkun aikuisen kanssa! Tosin nyt vähän stressaan noista töistäkin! En oikeesti ole mikään stressaajatyyppi, mutta nyt tuntuu, että revin stressin ihan mistä vaan... ja ihan turhaan!
Meillä on tosi kiva porukka töissä ja minuun ollaan oltu tyytyväisiä siellä.. ihan itse asettelen itselleni jotain ihme tavoitteita ja jos en niitä saavuta niin apuva:( ps. huomenna tapaamme punttisalilla kello 8! Ihana tapa aloittaa työviikko. Tuo liikunnan puutekin on yksi asia miksi olo ei ole ihan hyvä. Kaipaan liikuntaa ja kiukustun jos en sitä saa. Ja silloin kun on yksin lasten kanssa niin sitä ei vaan saa... pyöräily lasten tahtiin ei auta. Pitäis päästä hikoilemaan niin, että taju lähtee!

Anyways.... meillä on ollut kiva viikonloppu. Perjantaina ajelin mummulaan hakemaan Papua. Olimme siellä yön ja seuraavana aamuna takaisin kotiin. Viikonloppu ollaan vaan oltu ja nautittu. Grillattu, ulkoiltu ja käyty Korkeasaaressa.

Suosittelen muuten menemään Korkeasaareen 
heti aamusta kello 10.00 kun portit aukaistaan...

.. ainakin tänään siellä oli tosi rauhallista.

Sisko ja sen veli <3

Glotta oli tosi innoissaan kaikista eläimistä.

(Eilen muuten käytiin nuuskuttelemassa ja taputtelemassa
heppoja tuossa ihan meidän lähellä...
äidin tuleva hepptyttö) :)

Nähtiin karhu ja ...

leopardi ja paljon muita kivoja eläimiä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Täällä odotetaan keskiviikkoa.
Iskää ja Oskaria kotiin <3

14 kommenttia:

  1. Tuo töihin meno kyllä tuntuu kivalta vaihtelulta kodin pyörittämiseen ja 3-vuotiaan kiukunpurkausten katseluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuntuu:) Sitten jaksaa paremmin taas tätä pyörittämistä täällä kotona:) Voimia sinne. Me eletään nyt niitä kuuluisia ruuhkavuosia:)

      Poista
  2. Oi tiiän niin mistä puhut :) Mies on ollu viikot työreissussa ja nyt vielä viikonlopun muutenvaanreissussa ja poika on flunssassa ja koiraki pitäis lenkittää ja aikuisseuraki kelpais ja ja ja... :) Saattaapi isännälle iskeä huomenillalla lapsenvahtivuoro, kun se sieltä kotiutuu. Työstressitunnelmaa tosin en voi nyt jakaa ;) Ei muuta kuin tsempit meille selviytyjänaisille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä myös sinne. Isi parat:) Me täällä lasketaan kalenteri kädessä lastenvahtivuoroja:) Ei vaan. Eilen tämän postauksen jälkeen aloin lukemaan uutta Me Naiset lehteä. Siinä oli artikkeli perheestä joka oli menettänyt oman lapsen kun lapsi oli 2v. Ja sitten kun olivat alkaneet odottamaan uutta vauvaa niin tutkimuksissa oli selvinnyt, että myös hänellä oli tämä vakava sairaus joten raskaus jouduttiin keskeyttämään. Ton jutun luettuani häpesin, että olin täällä taas "itkenyt" tätä mun ns. rankkaa arkea. Mulla on kuitenkin kaikki hyvin. 3 tervettä lasta ja ihana mies:)

      Poista
    2. Niin se on kyllä totta. Aina pitää vähän rutista siitä, mitä on meneillään, vaikka oikeasti kaikki on tosi hienosti :) Luin myös lehdestä naapurikunnassa asuvasta meidän pojan ikäisestä vaikeavammaisesta tytöstä, jonka vanhemmat yrittävät saada (kunnasta, turhaan) edes pientä apua päivittäiseen hoitoon. Sitten sitä taas muisti, että ai niin, meillä on kaikki hyvin, suorastaan hienosti. Sen kun jaksaisi aina muistaa niiden arjen taistelujen keskellä ;)

      Poista
  3. Mukavalta kuulostaa teidän duuniporukka! Nyt vaan puhtia viikkoon, ja saat ihan tuota pikaa koko kerhon taas koolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on loista työkaverit:) 3 ihanaa miestä. Ei yhtään nalkuttavaa akkaa:) Kiitos. Kyllä tämä tästä. Kohta on jo keskiviikko <3

      Poista
  4. Uiui, korkkikseen ois tosi kiva päästä taas monen vuoden jälkeen! Ihanat kuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SE on ihana paikka:) Täällä Helsingissä on tosi paljon vastaavia paikkoja joissa on kiva ja edullinen käydä lasten kanssa. Ei tarvi lähteä merta edemmäs kalaan:)

      Poista
  5. Mä niin tunnistan tuon liikunnanpuutteen ja äipän hermojen menetyksen yhteyden. Mulla on ihan sama juttu.
    Mukavaa viikkoa ja kiva kun jaksat vielä bloggailla =)
    -Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ne kulkee ihan käsi kädessä:) Ennen enemmän.. nykyään jonkin verran:)
      Bloggailu on mun kiva oma pikku harrastus.

      Poista