Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Koti-ikävä?

On taas täällä. Mä jo luulin, että olin kotiutunut tänne Norjaan. Kun tein positiivisen raskaustestin niin aloin odottamaan vauvaa.. siis psyykkisestikin:) Ostimme talon ja odottelimme Glottaa syntyväksi.
Sitten syntyi Glotta ja edessä oli pitkä äitiysloma. Sekin aika meni vielä hienosti. Mutta nyt.. nyt olen Glotan kanssa päivät kotona ja minulla on kai liikaa aikaa ajatella?! Tai sitten se on tämä edessä oleva pitkä talvi joka ahdistaa. Mutta jotenkin on sellainen olo, että elokuussa kun hoitovapaani loppuu en haluaisi olla enää täällä. Mutta, mutta... olen oppinut, että nämä asiat eivät ole pelkästään minun päätettävissäni. Kaikki riippuu kaikesta. Mutta huomaan, että kun minulla on hetki omaa aikaa niin yllätän itseni koneelta.. katselen työpaikkoja (Suomesta), katselen taloja (Suomesta) jne. Plääh!
Vaikka kaikki on hyvin täällä. Yritän muistaa, että pitäisi olla kiitollinen tästä hetkestä, elää tänään eikä sitku jne. Mutta nyt on tällaiset fiilikset!

Tänään kun olin Glotan kanssa kävelyllä... työntelin vaunuja, taivaalta sateli hitaita lumihiutaleita niin
ajattelin, että olen etuoikeutettu. Saan täällä vaan nautiskella  tällaisesta hitaasta elämäntavasta
jota nykyään niin kovasti arvostetaan. Mutta kun on elänyt näin jo vuosia niin tuntuu, että tarvitsisi jo kohta
puolin vähän äksöniä:)

14 kommenttia:

  1. Jei! Sukat on valmiit. Hienot tuli:) Tuo lanka mätsää hyvin myös tuohon Glodiksen asuun, ainakin kuvan mukaan. Ja kannustushali koti-ikävään <3 Kotona on ihana olla, mutta aina ei jaksais - vaikka tietää, että tämä on pahnanpohjimmainen ja vielä näitä aikoja kaiholla muistellaan. -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sukista tuli upeat:) Kiitos kantapääkonsultin:) Juu kotona on kiva olla, mutta helpommalla pääsis jos töissä kävis;)
      Pitää yrittää nauttia jokaisesta hetkestä, tämä on tosiaan se viimeinen kerta:) Onneksi meillä on teidät täällä <3 kun tylsäksi menee niin marttailu ja yhdessä ulkoilu auttaa:)

      Poista
  2. Eikös se ole sellaista vuoristorataa ulkomailla asuminen? Tsemppiä sinne ylä- ja alamäkiin. Mitäs mieltä muu perhe on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä se juuri on. Taitaa olla koko loppuelämä.. kerran kun tuli lähdettyä:) Suomessa haaveilee ulkomaille muutosta ja ulkomailla on ikävä kotiin!! Jos tällä reissulla ottais mittarin niin täyteen, että kun Suomeen sitten joskus muutetaan niin toiv. ei ihan heti tee mieli jonnekin muualla:)Ennen tällainen häröily oli ihan jees, mutta nyt kun on lapsia niin ei voi muutaman vuoden välein muuttaa. Mutta tultiin tänne vuodeksi pariksi... ollaan oltu 2,5v. Hyvin viihdytään, mutta hjemme er hjemme <3
      Niin muu perhe. Mies nyt varmaan jäis tänne:) Pojat välillä puhuu Suomeen muutosta, mutta esim. kun kesällä mökkiä Suomesta etsittiin niin ihan hädissään kyselivät, että ei kai me Suomeen olla muuttamassa... taidan olla ainut kun sinne kaipaa:/

      Poista
  3. Semmosta se varmaan vähän on. Välillä tekis mieli kotiin. Välillä tekis mieli aina jonnekin muualle kuin missä sillä hetkellä on ;) Sitten kun tulee kevättalven hankiaurinkokelit, niin ei varmaan tekisi mieli mihinkään muualle :) Olin lokakuun töissä. Olen viimeksi ollut töissä vuonna 2008. Oli mahtavaa olla töissä. Alkaa olla vähän sellainen olo pikkuhiljaa, että kyllä tässä kohta voisi johonkin töihinkin alkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista se on:) Välillä kun täällä on oikein hyvä ilma niin sitä miettii, että voiko parempaa paikkaa olla:) Eikö olekin kiva käydä töissä pitkän tauon jälkeen. Mun pitää vaan muistuttaa itseäni, että työvuosia on edessä hurjasti... vauva on vain kerran pieni:) Ja vietän vikaa äitiyslomaani joten nyt kyllä yritän nauttia!

      Poista
  4. Mekin ikävöidään teitä täällä! <3 Ytte

    VastaaPoista
  5. Ei olis uskonut mihin soppaan lusikkansa pisti kun norjalaisen miehen otti :D Täällä yks, jolla on välillä ihan pää pyörällä koti-ikävästä ja Norjan ihanuuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sulla on "paha" kun mieskin on norski:) Mulla sentään suomalainen... mutta viihtyy vähän liian hyvin täällä! No enköhän mä sen joskus kotiin saa:)

      Poista
  6. Onkohan se vaan niin, että sulla siellä on joku asia kohon kulminoida vuodenaika-ahdistusta? Tai sitä että lapsen kanssa aika kotona loppuu ja toinen aika alkaa. Kompensoitkohan sä sitä nyt koti-ikävään? Siis tää on täysin arvailua tai ajatusten ilmaan heittoa, en todella tiedä sun ajatuksista enkä muuttamisesta ulkomaille mitään :) Nimittäin kyllä meitäkin täällä koto-Suomessa ahistaa tää pimeys ja valottomuus.

    Tietysti takuulla on olemassa siinä ihan oikeaakin koti-ikävää. Onhan se oma maa mansikka kuitenkin aika monelle. Ihanaa, että ihmiset ikävöi Suomea toisaalta. Se on kun on mulle niin rakas maa ♥

    Toivottavasti olosi helpottuu ja saat nautittua hetkistä ja hyvistä asioista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a. En ole noin taitava kotipsykologi, etta osaisin vastata tuohon....
      Eiköhän siinä, että kaamos alkaa, asuu täällä hevon tuutissa, on valvonut 1,5 vuotta enemmän tai vähemmän (yleensä vähemmän), arki 3 pienen lapsen kanssa ilman tukiverkkoja jne. ole tarpeeksi hetkittäiseen pahaan oloon?
      Ja sinä sen sanoit. On normaalia ikävöidä ihanaan Suomeen, onhan se meidän rakas kotimaa:)
      Nautin hetkistä 95% ajasta, sitten on näitä hetkellisiä notkahduksia:)

      Poista
  7. Tuttu tunne vaikka mulla on huomattavasti vähemmän aikaa täällä takana. Ikävää vauhdittaa vielä se, että teen etätöitä Suomeen enkä ole mukana missään duuniporukassa täällä Norjassa. Välillä on aivan kummajainen olo ja jään mieluummin kotiin lukemaan kuin lähden ulos ihmisten ilmoille. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja keksiä tekemistä. Harmi vaan että tämä paikka on niin (pirun) pieni ja harrastukset tms. ovat naapurikunnissa tai jopa kauempana. Esim. tänään ajan 50 minuuttia jumppaan, ehkä se piristää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi. Toivottasti löydät siitä kylästä edes yhden kaverin jonka kanssa voisit vaihtaa kuulumisia. Toi 50min matka jumppaan on aika paljon:) Mutta hyvä että jaksat lähteä. Tsemppiä arkeen.

      Poista