Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Kiitos auringosta sinne Irlantiin

Sain Elämää vihreällä saarella blogista aurinkoisen tervehdyksen sekä haasteen:) Kiitos! Se aurinko nimittäin tuli perille. Kävimme tänään keskustassa. Minulla oli hammaslääkäri ja miehellä sattui olemaan vapaapäivä, joten teimme niin kuin aina ennen.. silloin kun Glottaa ei vielä ollut.  Meillä on kummallakin vuorotyö. Jos vapaapäivä osui viikolle niin monesti lähdimme keskustaan lounaalle tai kahville. Tänään tajusimme kahvikuppien äärellä, että viime kerrasta on pitkä aika:)



Jotta voi ottaa vastaan tunnustuksen, pitää vastata seitsemään kysymykseen.

Lempinumero: 6:) Se oli pelinumeroni ja sillä numerolla peli kulkee;)

Alkoholiton suosikkijuoma: Pepsi Max ja kerran päivässä pitää saada kuppi maitokahvia:)

Lempieläin: Minulla on niitä 2. Hevonen ja koira:) Vaikka kaikki eläimet ovat kivoja niin heppa ja koira ovat ehdottomasti yli muiden.

Facebook vai Twitter: Facebook. Voisko joku kertoa selkokielellä mikä toi Twitter on? Käyttääkö sitä jotkut muutkin kuin julkkikset??

Intohimoni: Ööh... intohimoni. No ruoka ja liikunta?? Sisustuslehdet, hyvät kirjat, matkustaminen:)

Suosikkiviikonpäivä: Kai se on perjantai. Vaikka välillä tuntuu, että hyvä päivä voi olla mikä vain. Kun vuorotyötä tekee niin viikonloput menettävät merkityksen. Mutta sanon perjantai. Tänään on hyvä päivä. Ulkona paistaa aurinko, viikonloppu alkamassa ja miehelläkin vapaata:)


Suosikkikukka: Riippuu vuodenajasta. Jouluna hyasintti ja amaryllis, keväällä tulppaani. Tykkään kukista. Niitä saisi olla aina maljakossa:)

Kiitos sinne Irlantiin:) Tämä oli kiva. Ja sitten tämä pitäisi jakaa 3 bloggaajalle. Apuva.






Haaste lähtee tällä kertaa:


blogeille:)
Aurinkoa teille!
Varsinkin Tromssaan. Sinne lennämme Papun kanssa huomenna.
Olisi kiva nähdä Tromssa lumisena ja aurinkoisena. Olen käynyt
siellä aina kaamoksen aikaan:)





6 kommenttia:

  1. Kirjoitit tuossa edellisessä postauksessa 11-kuukautisesta äitissäroikkujasta. Tuttu tilanne, neljän kanssa koettu.
    Mutta helpottaisko se muistutus, että just tuossa iässähän on kehityspsykan mukaan eroahdistusvaihe. Äitin vessaan katoaminenkin on niin kamalaa ;) Ohi menevä luonnollinen kehitysvaihe siis.
    Joka lapsen kohdalla olen jotenkin unohtanut sen, niin kuin monen muunkin asian aika vaan vie unholaan ja seuraavan pikkuisen kanssa sitten ihmetellään...

    -maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun muistutit:) Ja jos totta puhutaan niin olen muistanut tämän ja yrittänyt ymmärtää. Juuri tänään miehelleni sanoin, että tuskin tämä täällä parkuu enää kun on 5v:) vessassakin istutaan välillä sylikkäin kun tosiaan toinen luulee, että äiti katoaa lopullisesti kun kulman taakse menen. Tätä on nyt kestänyt varmaan kuukauden, mutta koitetaan jaksaa. Se on se yksi päivä kun tämäkin taas loppuu:) Mutta kyllä mä olen nyt päättänyt, että tämä tissittely saa luvan loppua. En nauti siitä enää, vauva haluaa sitä, mutta ei osaa keskittyä siihen jos on elämää ympärillä jne. Eli 11kk oli tässä tapauksessa nokko:)

      Poista
  2. Kiva, kun vastasit. Teillä on jo täysi talvi. Mukavaa viikonloppua ja matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva vastata. Ma tykkaan naista. Vahan kuin ystavankirjaa tayttaisi:) Kiitos. Matka oli onnistunut:)

      Poista
  3. Teillä on siellä lunta jo ihan tajuttomasti, ihanaa! :))

    VastaaPoista