Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Syyslomaterkut Leviltä

Me vietettiin oikein onnistunut syysloma Levillä. Välillä tekee hyvää olla ilman puhelinta ja tietokonetta. Lämmittää sauna joka ilta ja ulkoilla niin, että posket punoittavat aamusta iltaan ja illasta aamuun:) Levi ei petä koskaan. Mitään suurempia suunnitelmia meillä ei ollut, mutta viikko saatiin kulumaan.. liiankin nopeasti!

Levillä oli rauhallista. "Pahin" ruskasesonki oli ohi eikä
kaduilla tai ravintoloissa ollut suurempia ruuhkia:)
Kuitenkin ilma ja luonto olivat kivan syksyiset.

Appivanhemmat Etelä-Suomesta olivat meidän kanssa
osan viikosta. Heidän toiveestaan lähdimme vähän ajelemaan.
Ajoimme Muonion kautta Enontekijölle ja sieltä Pallas-
Ylläsreittiä takaisin Kittilään. Ennestään tuntematonta maisemaa
meillekin. Tosin tutun tuntoista:)
vink, vink.. Muoniossa (keskellä ei mitään) on maailman paras kirpputori;)

 
 
Ukki on kova "golfmies" ja hänen innoittamanaan lomasta tulikin
oikea golfloma:) Vietimme paljon aikaa golfkentällä ja opin
lajista viikon aikana enemmän kuin koko aikaisemman elämäni aikana:)
Laji on kiinnostanut aina... ja nyt vielä entistä enemmän.
Jos sitten eläkkeellä;)
Erikoisen Levin golfkentästä tekee mm. se, että porot siellä taitavat
olla enemmän kuin tuttuja kavereita. Siellä on ihan oma porosääntökin!
Lisäksi (olikohan se 6.väylältä) löytyy "Suomen hienoin naisten vessa"
ja tietysti kesällä erikoista on se, että yöttömän yön vuoksi golfia
voi pelata ympäri vuorokauden:)

Ja Lapin parhautta.. retkiä, makkaran paistoa nuotiolla ja
upeita maisemia. Se Lapin rauha... tykkään:)

Levillä sattui olemaan juuri nyt Staalon teatterifestit.
Perjantaina osallistuin "Ryhmäleader"-esiintymiskoulutukseen.
TV:stä tutut Iina Kuustonen, Riku Nieminen ja Ville Virtanen
antoivat hyviä vinkkejä ihmisille, jotka joutuvat työnsä puolesta
esiintymään. Sali oli täynnä Pohjois-Suomalaisia yrittäjiä ja
opiskelijoita:)
 
 


perjantai 21. syyskuuta 2012

Idag...

Tänään täällä ollaan:

-nukuttu pitkään. Nukuin yön tosi huonosti ja ihana mieheni antoi minun nukkua aamulla niin pitkään kun halusin. Heräsin 12.00! Musta on tullut teini;)

-laitettu yksi työhakemus:) En etsi töitä. Mutta netissä pisti silmään mielenkiintoinen työpaikka. Joten soitin sinne ja se kuulosti lupaavalta. Joten laitoin hakemuksen:) Tänään oli siis viimeinen hakupäivä. Pitää nukkua yön yli.. tai parinkin. Voi olla, että en ole enää huomenna yhtään innostunut asiasta. Munhan piti hoitaa Glottaa kotona pitkään.. eli aika hyvä diili pitää olla, että tartun haasteeseen:)

-pesty pyykkiä... huomenna lähdetään Leville viikoksi. Pitäisi pakata:( Plaah. Rakastan matkailua, mutta pakkaaminen ja varsinkin purkaminen on ihan tyhmää:)

-nyt odottelen puhelua. Iskä ja Papu lähtivät keräämään pulloja. Lupasin mennä autolla hakemaan saaliin kunhan käsky käy:) Eli kyseessä on taas sama lentokenttä-Hesseng väli josta olen täällä ennenkin kirjoittanu.  Nämä idi...tit heittävät pulloja auton ikkunoista ulos:(

-illalla menen zumbaan. Viime viikolla olin kipeänä ja on ihan vieroitusoireita. Zumba on niin kivaa.

-ja yöksi menen töihin. Yksi työvuoro ja sitten on viikon loma:) Jipii!!

Hyvää syyslomaa myös sinne.. onko se Suomessakin nyt tulevalla viikolla?


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Matkakuumeilua

Taalla odotetaan viikonloppua jo kovasti. Me ollaan lahdøssa Leville viettamaan syyslomaa.
Ihanaa! Møkkeilya, saunomista, hyvaa ruokaa/seuraa ja ruskaa!

Tuo "Kasivarren Lappi" on meille ihan vierasta seutua. Levilla siis ollaan oltu ennenkin, mutta nyt olisi tarkoitus tehda pienia autoretkia myøs siella ymparistøssa. Tama "Suomen paa" alkaa olemaan jo vahan liiankin nahty:) Kiva paasta vahan tuonne toisella puolellekin.


Kirkkoniemi-Levi n. 380km


Matkakuumeilija
Isyyslomalla on niin rankkaa, etta meidan
iska tarvii vahan lomaa;)

Glotta pitaa nimittain isin kiireisena:)
Nain meilla mennaan... dabadabaduu!!

tiistai 18. syyskuuta 2012

Palle

2 vuotta siina meni, etta løysin itselleni tallin taalta pohjoisesta.
Taalla pitaa tuntea joku joka tuntee jonkun jne. jotta paasee kiinni naihin hommiin:)
Tiesin, etta yhdella tyøkaverillani on talli, mutta vaikka kuinka olen vihjannut ja jopa suoraan sanonut, etta tulisin mielellani luomaan lantaa ja ratsastelemaan niin mitaan ei olla saatu sovittua.

Kesalla tanne muutti suomalainen perhe, jossa on 11-vuotias tyttø. Heppatyttø:)
Lupasin hanelle, etta løydamme hevosen jolla voimme ratsastaa.
Ja nyt olemme 2 kertaa kayneet ratsastamassa. Juuri tuolla tyøkaverini tallilla:)


Ja katsokaa mika ihana ratsu mulla oli:)
Ja parasta. Hanen nimi on Palle:)
Palle on ollut meidan Papun mielikuvitus-
kaveri. Siis pingviini. Palle on kova saunomaan
ja yleensa matkoilla han ilmestyy aina jostain.
Nyt Pallea ei ole nakynyt tosi pitkaan aikaan.
Kunnes han ilmestyi tallaisessa olomuodossa
minulle:)
 
Tuo tallimiljøø on ihmeellinen.
Siella sita taantuu ihan pikkutytøksi.
Kaikki ovat saman henkisia.. on kyseessa sitten
10 vuotias tai 30 vuotias tyttø:)
Satoi kaatamalla ja oli tosi pimeeta.
Mutta 4 tuntia silla reissulla meni
eika hetkeakaan tuntunut silta, etta voi voi..
kun kastuu ja on kylma ja nalka.
Siella on niin ihanaa:)

maanantai 17. syyskuuta 2012

It's good to be home





 
<3
 
 

Pimeeta









Ulkona on pimeeta ja tama yøtyø on ihan pimeeta hommaa:)
Laskin juuri, etta minulla on enaa 4 tyøyøta ennen kuin" hoitovapaani" alkaa.
Ja hyva niin. Sita aina ajattelee, etta tama on ihan ok. On paljon vapaa-aikaa, yøt taalla ovat rauhallisia ja menevat ihan mukavasti. Mutta se palautuminen naista yøvuoroista. Sepa ei onnistukaan ihan helposti. Muutamankin yøvuoron jalkeen saattaa menna useita paivia, etta olo palautuu normaaliksi. En tykkaa!






Juuri viikonlopun iltalehdesta luin artikkelin, joka koski vuorotyøta ja sen aiheuttamia terveyshaittoja. Tutkimukset osoittavat, etta vuorotyøta (varsinkin yøvuoroja tekevat) sairastuvat muita useammin mm. sydan- ja verisuonitauteihin, diabetekseen jne. Enka ihmettele tata yhtaan. Ei ihmisen elimistøa ole tehty tallaiseen valvomiseen.

Asken luin vanhoja postauksia.. siis tosi vanhoja. 2 vuoden takaa. Ja jo siella kirosin tata tyøtani tai lahinna tata oloa joka naista yøvuoroista seuraa. Ihmettelen. Yleensa en ole tallainen ihminen joka ei tee asioille mitaan. Jos joku asia nyppii niin yleensa aika nopeasti teen jotain asian parantamiseksi. Nyt mietin, etta mita ihmetta. Miksi olen tassa tilanteessa edellee?!. No selitys siihen on se, etta tulin raskaaksi. Raskaus ajanhan sain tehda aamu-ja iltavuoroa, sitten olin aitiyslomalla. Eli en edes ajatellut tyøpaikan vaihtoa, koska minulla on vakkarityø ja tiesin, etta olen jaamassa aitiyslomalle. Mutta nyt olen taas taalla!!

Mieheni on ollut (kesalomalla) ja isyyslomalla  juhannuksesta asti. Taalla toi isyysloman pituus on aika ainutlaatuinen. 12 viikkoa taydella palkalla!  Mutta siksi aikaa minun oli tultava tøihin. 
Hanen isyyslomansa loppuu lokakuun alussa ja sitten on taas minun vuoroni jaada vauvan kanssa kotiin. Varsinaista hoitovapaata taalla Norjassa ei ole. Mutta jos 1-2v lapsesi ei ole kodin ulkopuolella hoidossa niin saat "kateistukea" joka on vahan yli 5000nok (n. 600e) ensimmaisen puolivuotta ja vahan yli 3000nok seuraavan puolivuotta. Hain ja sain vapaata ensi elokuun loppuun asti. Eli siihen asti kuin Glotta on n. 1v9kk.

Sitten onkin miettimisen paikka. Tassa kylapahasessa ei vaan ole mielekasta tyøta minulle. Tahan yøtyøhøn  en palaa, toivottavasti!!  No on taalla sairaala. Ehka sitten sinne. Mutta ei sekaan ole ihan sita mita haluan.

Elokuussa olemma asuneet taalla jo yli 3 vuotta. 3v sitten sanoin itseni irti kivasta ja mielekkaasta tyøsta. Olin Helsingissa yksityisessa kotisairaalassa tøissa. Tein hoitotyøta, mutta myøs markkinointia. Tyø oli itsenaista ja asiakkaat mukavia. Ajelin ympari Helsinkia ja søin lounaan missa huvitti. Se oli tyøta josta nautin. Sellaista tyøta.. ei edes mitaan sinne pain... ei tasta kylasta løydy. Lahdimme tanne mieheni tyøn perassa. Olen 3 vuotta hoitanut lapsia kotona ja tehnyt tyøta jossa en viihdy. Ja sina paivana kun tøihin tayspaivaisesti palaan haluan ehdottomasti, etta se on tyø jossa viihdyn. Tama on ainut asia mika minua mietityttaa. Muuten viihdymme taalla tosi hyvin, mutta tuo tyø... no onneksi ei ole viela elokuu. Mutta aika juoksee. Se on ihan pian.

Yksi vaihtoehto on, etta perustaa itse jonkin yrityksen. Se minua kiinnostaisi. Mutta kun sivusta on seurannut niin ei taalla tunnu mikaan yritys parjaavan. Vaatekauppoja tulee ja menee, kahviloita kaatuu jne. Matkailussa olisi potentiaalia ja kehitettavaa.. mutta en mina ole mikaan matkailualan asiantuntija:) No kaikki on mahdollista. Ja voihan olla, etta mieheni saakin Suomesta tøita ennen tuota elokuuta ja olemmekin siella jo silloin. Tai voi olla, etta jaan edelleen Glotan kanssa kotiin. Kirjoittelen juttuja Ruijan Kaikuun ja myyn me&i vaatteita. Janna nahda. Onkohan mulla joku ikakriisi kun taalla tallaisia pohdin? :)

Mutta tyø on ihmiselle tarkea juttu. Mielestani on ihanaa jos on sellaisessa tyøssa johon lahtee aamulla mielellaan. Joka paiva kaytamme tyøhøn niin paljon aikaa, etta itse en ainakaan suostuisi pidemman paalle tekemaan tyøta jossa en viihdy.

Siksi ehka CV:ni onkin kuin tilkkutakki:) Olen ollut jos jonkinmoisissa tyøpaikoissa. Eka oikea tyøni oli mansikoidan poiminta. Olin kai 13v. Sen jalkeen kesat menivat kaupungin palkkalistoilla. Olin monta kesaa rantavahtina ja leikkikenttaohjaajana. Hoitotyøta olen tehnyt monissa eri paikoissa (vanhainkodeissa, terv.asemalla, laakarikeskuksessa, sairaalassa, kotisairaalassa jne). Opiskeluaikana paistelin pizzoja Kotipizzassa ja niin olenhan mina myynyt Makkarin hampurilaisiakin:) Jossain vaiheessa ajattelin, etta teen ihan jotain muuta kuin hoitotyøta ja hetken myinkin sitten Marimekolla kankaita. Olen ollut myøs saippuakauppias:) Eli kavin laake-edustajakoulutuksen ja tyøllistyin firmaan joka myy sairaalahygienia tuotteita. Se oli kivaa tyøta. Kavin pitamassa kasihygienia koulutuksia ja myin tosiaan kasihuuhteita ja pesuaineita sairaaloille. Kaikennakøista on tullut kokeiltua.. ja viela mietin mika minusta tulee isona.

Mutta olen todella tyytyvainen, etta minulla on tama sairaanhoitajan koulutus. Se on koulutus josta on ollut hyøtya. Sairaanhoitajalle on aina tøita. Ja silla koulutukselle paasee myøs moniin muihin tøihin. Eli jos joku siella miettii mita lahtisi opiskelemaan ja vahankin tuntee vetoa hoitoalalle niin ei muuta kuin sairaanhoitajakouluun:)


Naisten seksikkain ammatti: Sairaanhoitaja:)
Ne jotka nain ajattelevat eivat ole ikina tainneet kayda sairaalassa:)


Ja joskus sita miettii, etta ei tama ulkomaille lahtø aina niin hyva juttu ole "uraa" ajatellen. Usein esim. taalla Norjassa me suomalaiset sairaanhoitajat olemme tekemassa ihan sita perustyøta esim. vanhainkodeissa. Kadentaidot ruostuvat ja opitut asiat unohtuvat. Ja riippuu vahan tyønantajasta mita han arvostaa. Arvostaako han sita, etta olet ollut rohkea ja lahtenyt. Olet oppinut kielen ja nahnyt vahan miten muualla toimitaan. Vai onko muutaman vuoden poissa olo hanan mielestaan vain  pitka miinus CV:si.
Minulla oli kerran esimies tai siis -nainen joka sanoi: "ala sitten kerro asiakkaille, etta olet ollut Norjassa tøissa... se luo sellaisen kuvan sinusta, etta olet rahanahne". Jep jep:) Olikohan hanelta kenties jaanyt oma "norjan reissu" tekematta joskus:)










lauantai 15. syyskuuta 2012

Suomen Lappi

Kun mietimme mieheni kanssa mitä haluaisimme tehdä hääpäivänä kun lapset ovat muutaman tunnin hoidossa niin kumpikin oli sitä mieltä, että ulkoilla... lähinnä kalastaa:)
Juu erittäin romanttista:)

No parissa tunnissa ei ehdi kaikkea, joten otimme vähän etumatkaa. Aamulla kun pojat lähtivät kouluun niin me pakkasimme kalavehkeet autoon ja vauvan rinkkaan. Kävimme Suomen puolella Näätämössä kalassa. Aivan ihana paikka. Kalaa ei tullut, mutta puolukkaa oli paljon:)








Suomen Lappi on kaunis:)
 
 
Illalla sitten jo Norjalaisissa maisemissa.

 
16 vuotta yhdessä, mutta vasta 7v naimisissa:)
Skåål <3
 
Puhuimme mm. siitä, mitä teemme kun olemme olleet 20v naimisissa.
Muut reissaavat romanttiseen Pariisiin niin me varmasti ajelemme
asuntoautolla pohjoiseen kalastamaan:)
Oi oikein odotan sitä aikaa kun lapset muuttavat omilleen ja
saamme tehdä juttuja yhdessä. Siihen menee vielä
tovi, mutta sitä odotellessa. Pitää kuitenkin nauttia myös näistä
hetkistä... mutta on kiva kun on jotain mitä odottaa:)
Lomilla matkustamme pohjoiseen ja arkena golfaamme:)
Näin sovittiin!
 
 

perjantai 14. syyskuuta 2012

Villahääpäivää viettämässä

Mut vietiin hääpäivän kunniaksi ulos syömään:)

 
Oikein romanttista perjantai-iltaa kaikille <3

torstai 13. syyskuuta 2012

Koselig Stue

Minulla on ystäviä jotka ovat kovia vaihtamaan järjestystä. Melkein joka kerta kun menee kylään niin sohvat ovat vaihtaneet paikkaa ja koti näyttää entistä paremmalta.

Mutta tänään sen tein. Minua on pitkään häirinnyt meidän olohuone eli stue. Emme ole hankkineet tänne mitään uutta eli kaikki huonekalut ovat tuotu vanhasta kodista. Huonekalut eivät ole alkuunkaan olleet tähän huoneeseen sopivan kokoisia ja mikä tärkeintä... näköisiä;)

No samoilla huonekaluilla mennään edelleen, mutta vaihtelu virkistää. Haaveilen uudesta ruokapöydästä ja kulmasohvasta ja ja ja.. mutta en tykkää ostaa uutta vain sen takia, että vanha ei enää miellytä silmää. Joten toivotaan, että tämä uusi järjestys toisi vähän jatkoaikaa näille huonekaluille:)

 
 





 
Ruokapöytää pyöräyttämällä, nojatuolin
paikkaa siirtämällä ja mattoja vaihtamalla
tämä huone tuntuu ihan uudelta..
vai oliskohan suuri ero entiseen
se, että olohuone on kerrankin siisti;)
 
Olen yksin kotona,
talo on hiljainen.
Olisi ihana ottaa kirja esiin ja
lösähtää tuonne uuteen lukunurkkaan.
 
Mutta menenkin suihkuun,
laitan naaman päähän ja
lähden tyttöjen kanssa shoppailemaan.
Meidän kauppakeskuksessa on tänään asiakasilta
Kaupat auki kymmeneen asti.
Lähdemme vähän pöllyttämään;)

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Imetysmyønteinen Norja

Bongasin tanaan Fb:sta linkin jossa kysyttiin, etta "Pitaisiko imetysta opettaa sairaaloissa" .
Artikkelissa selvisi, etta Suomessa vain 1/3 4kk vanhoista vauvoista saa rintamaitoa.
Sairaaloissa/neuvoloissa ei kuulemma saa tarvittavaa tukea ja opetusta hyvan imetyksen alkuun saamiseksi. Aidit ovat kuulemma halukkaita imettamaan, mutta silta harva imettaa!

Itse olen saanut yhden vauvan Suomessa ja silloin olin kylla tyytyvainen sairaalan toimintaan ja tukeen. Samoin kuin neuvolan. Onko ajat muuttuneet? Vai onko tassakin isoja eroja sairaalasta riippuen?

I love aidinmaito! t.Glotta


Taalla Norjassa on hyvin imetysmyønteinen ilmapiiri. Itse olen synnyttanyt 2 lasta taalla ja kummallakin kerralla olen saanut hyvaa ohjausta sairaalassa. Olen saanut vauvat heti synnytyssalissa rinnalle ja hoitajat ovat tarkistaneet, etta imetys sujuu ennen kuin ovat kotiin paastaneet. Kukaan ei ole edes puhunut lisamaidosta ja paheksuivat minua kovin kun annoin nuorimmaiselle tutin jo laitoksella. Ensin vauvan pitaa kuulemma oppia hyva imemisote ja sitten vasta tutti:)

 Lisaksi aidinmaidonkorvikkeet ovat kalliita. Luulen, etta sekin kannustaa imettamiseen. Siina saastaa selvaa rahaa!

Ja taallahan  on myøs se "ammefri",  josta olen kertonut eli kun aiti palaa aitiysloman jalkeen tyøelamaan niin hanella on oikeus lyhennettyyn tyøpaivaan. Mina esim menen tøihin tuntia myøhemmin kuin normaalisti ja paasen tuntia aikaisemmin kotiin kuin normaalisti. Ja taalla minua odottaa aina innokas "linnunpoikanen" suu jo valmiiksi auki:)

Mina olen imettanyt kaikki 3 lastani niin ettei korvikkeita ole tarvittu. Ja olen ylpea siita.
Ja olen onnellinen siita, etta imetykset ovat onnistuneet. Tosin en ole edes ajatellut muita vaihtoehtoja. Minusta oli itsestaan selvaa, etta imetan jos se vaan onnistuu.. enka muista miten se oli 10v sitten kun ensimmaisen vauvan sain. Kavikø minulla edes mielessa, etta ei onnistuisi?!
Ja kun ekalla kerralla meni hyvin niin muiden lasten kanssa en ole osannut edes pelata, etteikø se menisi tallakin kertaa.

Toki tiedan tapauksia joissa imetys ei ole onnistunut syysta tai toisesta. Enka arvosta yhtaan enempaa niita aiteja jotka imettavat kuin niita, jotka eivat syysta tai toisesta imeta. Tosin jos joku nyt aaneen sanoo, etta en halua imettaa, jottei tissini rupsahtaisi niin siina tapauksessa voisi kylla Kalamuija vahan kiehahtaa:)

Itse imetan siksi, etta uskon, etta aidin maito on parasta ravintoa lapselle. Lisaksi se aidin ja lapsen laheinen hetki joka imetyksesta seuraa on tarkea molemmille. Sita tulen kaipaamaan sitten joskus kun imetyksen lopetan. Uskon, etta myøs lapsi nauttii kun paasee rinnalle. Esim. Glotalla on tapana nauraa sellaista "hørønaurua" kun han tajuaa, etta aiti alkaa ottamaan paitaa pois ja han saa tissia:) Ja mika olisi helpompaa.... lammin tarjoiluvalmis ruoka aina mukana.

Jos tasta tekstista tulee sellainen olo, etta olen omistava aiti.. aiti joka luulee, etta muut eivat osaa hoitaa hanen vauvaansa niin ei ei ei. Painvastoin.. mies saa (ja joutuu) tekemaan paljon lasten kanssa. Mutta imettamaan han ei pysty:) Sen tontin hoidan ihan mielellani, koska vaihtoehtoja ei ole. Kaikkeen muuhun pystyy isakin. Esim. talla hetkella mieheni on isyyslomalla. On ollut juhannuksesta saakka. Huomaan, etta nykyaan joudun kysymaan hanelta, etta mikas tata vauvaa nyt vaivaa.. onko silla nalka? Tai se on isa joka illalla toteaa, etta "toi on tulossa kipeeksi" ja aamulla voin vaan todeta, etta niinpas olikin. Itse en olisi tajunnut.

Mutta siis kylla. Imettakaa! Vaatikaa apua jos imetys ei lahde kayntiin.
Ja kylla Suomen valtio saisi tulla enemman vastaan. Yleisella imetyspositiivisella ilmapiirilla saataisiin paljon aikaiseksi. Løøpit joissa kerrotaan, etta imettava aiti on heitetty ulos ravintolasta pøyristyttavat minua.
Ja tuollainen imetysvapaa pitaisi minusta olla kaikilla tøissa kayvilla aideilla, jotka imettavat!

Hyvä imuote on yksi imetyksen onnistumisen edellytyksistä. Tassa ohje miten minua neuvottiin kun ensimmaisen lapseni synnytin:
"Purista rinta lyttyyn niin kuin se olisi hampurilainen ja tyønna se syvalle vauvan suuhun"!
Eli ihan kuin itse olisit ottamassa ekaa haukkua jattihampparista:) Ei se vauva siihen tissiin tukehdu.
Nailla evailla on menty ja maitoa on riittanyt:)

Itse haluaisin antaa seuraavia ohjeita vasta synnyttaneille aideille:
(tai siis en halua antaa ohjeita kenellekaan.. mutta jos naista olisi apua jollekin niin olisin onnellinen)

-pyytakaa vauva rinnalle heti synnytyssalissa jos mahdollista. Antakaa vauvan olla siina niin kauan kuin han imee. Pytakaa katilølta apua jos vauva ei ala hamuamaan rintaa.

-alkaa kiirehtikø sairaalasta kotiin (maidon nousu rintoihin kestaa muutaman paivan joskus pidempaankin) Olkaa varmoja siita, etta vauva saa maitoa rinnasta ennen kuin kotiudutte.

-sanokaa ei kiitos lisamaidolle (kylla ammattilaiset sitten kertovat jos sita oikeesti tarvitaan)

-imetys saattaa sattua alussa. Muistan etta ihan varpaissa saakka, mutta se menee pian ohi. (tarkista vauvan imuote / rasvaile nanneja)

-asennoitukaa siten (mutta alkaa ottako paineita), etta imetys onnistuu.

-alkaa pelatkø, etta olette ihan kiinni vauvassa jos imetatte. Se voi olla niin jos vauva ihastuukin boobseihinne niin, etta pullo ei kelpaa, mutta tuo aika on lyhyt. Vajaa vuosi elamasta:)

-alkaa olko katkeria siita, etta joudutte øisin hoitamaan vauvaa yksin. Isankin vuoro tulee viela. Vauvalle on parempi edes 1 hyvin nukkunut vanhempi kuin 2 kuoleman vasynytta:)

-yrita nauttia imetyshetkista. Hyva asento, vesilasi hollille ehka joku hyva tv-ohjelma paalle. Tai torkkukaa itsekin.

-missa vain (melkein) voi imettaa. Itse olen imettanyt mita ihmeellisimmissa paikoissa, enka ole koskaan saanut paheksuvia katseita.

Kertokaa kokemuksianne imetyksesta!
Ja mielipiteita saa laittaa kommenttiboxiin:)






Nama hienot rintamerkit løysin : imetyksen tuki ry :n sivuilta:)

maanantai 10. syyskuuta 2012

Norjassa asuva.. tilaa vaatteita me&i :lta



Tiedän, että iso osa blogini lukijoista asuu Norjassa:)
Teille tiedoksi. Jos omalla paikkakunnallasi ei ole me&i myyjää niin minuun voi ottaa yhteyttä.
Eli katsot vain www.meandi.no sivuilta uusi mallistomme, valitset mitä haluat ja ilmoitat minulle asiasta.

Tällä kertaa uusi syysmallisto on aivan ihana!!! Ihania materiaaleja (velour ja syksy vaan kuuluvat yhteen), värejä (oranssi, ruskea ja turkoosi = syksy) ja kuvioita (vanhat tutut siilit, pöllöt ja kilpikonnat ovat ihania, mutta tämän kauden omenakuosi on mielestäni tosi onnistunut).

Itse törmäsin me&i:hin ekaa kertaa n. 7-8v sitten. Silloin me&i oli tulossa Suomeen ja he olivat esittäytymässä Lapsimessuilla. Olin heti ihan myyty. Minulla oli 2 pientä poikaa.. ja olin ihan kyllästynyt siihen, että kun menin kauppaan niin siellä ei ollut kuin sinistä ja mustaa pojille, paitoja joissa pällisteli puuha pete tai joku muu hurjapää ja siihen laatuun. Ostin sitten vaatteet mistä vain niin ekan pesun jälkeen oli värit lähtenyt/nappi irti tai joku sauma auki. Me&i tuli kuin tilauksesta.

Nyt olen toiminut me&i myyjänä viimeiset 4 kautta. Tämä on viides.. aika juoksee:)
Muistan kun aloittelin. Minuun otettiin yhteyttä kun olin muuttanut tänne Norjaan ja kysyttiin kiinnostaisiko myyjän työ. Olin ihan että EI.. en osaa tarpeeksi norjaa. Mutta toissaalta... rakastan näitä vaatteita, haluan tutustua paikallisiin ihmisiin ja täällä ei ole liikaa vaatekauppoja.. ja huomasin sanovani, että "Ok, voin kokeilla":)

Siitä se lähti. Nyt olen mukana vähän pienemmällä liekillä.. kotona 3 lasta jotka tarvitsevat minua, miehellä vuorotyö ja lasten harrastukset sun muut. Mutta mukana edelleen. Olin jo laittamassa pillejä pussiin.. mutta tämä uusi mallisto sai sen aikaan. En ole valmis vielä heittämään pyyhettä kehään. Tavoitteeni on, että tänäkin talvena Kirkkoniemen kaduilla kävelee me&i pipoja vastaan:) Silloin aina hymyilen.. ilman minua täällä ei näkyisi näitä värejä:)

Sähköpostiosoitteeni on: juhahi@netti.fi
Rohkeasti vaan ottamaan yhteyttä. Te joilla me&i:n laatu ja tuotteet ovat jo tuttuja ja myös te kaikki uudet! Varoitan.... koukkuun jäämisen vaara;)

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Duha..

 
Yritin taistella vastaan...
flunssa on käynyt koko perheen läpi
ja nyt se rantautui minullekin:(
 
Duhaiset terveiset kaikille!
Pysykäähän terveinä:)

lauantai 8. syyskuuta 2012

Lapissa on ruska



Tänään meillä Norja-Suomiseuran lapsiperheillä oli tapaaminen
Elvenesparkissa. Istuttiin porukalla nuotiolla, tehtiin pieniä retkiä
lähimaastoon ja todettiin, että syksy on tullut:)
 



Glotta sammui kesken retken, otti pienet unet
grillikatoksen nurkassa ja taas mentiin:)
 
 

 
 


 
 

Tuonne puistoon on istutettu erilaisia puita..

Joulukuusen tuoksu leijali nenään.. se ei ole
ihan jokapäiväinen juttu täällä:)
 
4 yötä takana ja 2 edessä.. jaksaa jaksaa vaikka
naama on aika valkoinen:)
 
 
 
Elvenespark oli meille uusi tuttavuus.
Oikein kiva retkipaikka sekin.
Ja ihan lähellä kotia:)
 
Kuuma kylpy, jumpsuit päälle,
kuppi kuumaa ja takkaan tulet!