Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

torstai 29. syyskuuta 2011

Onnea Lammas:)

Lammas 60 000. blogiin kurkkaaja! Laitatko minulle osoitteesi e-postiin? Laitan jotain pientä norjalaista sinulle. Osoitteeni on juhahi@netti.fi. En taas vaihteeksi pysty kommentoimaan tuonne omaan kommenttiboxiini. En tiedä miksi.

Maalausprojekti on ohi ja huonekalut taas paikoillaan:)




Makuuhuone on aika iso. Varmaan lähemmäs 15 neliötä.
Nyt sängyn ja ikkunan välissä on tyhjä tila, mutta sen tilan
täyttää kohta Glotta pinnasänkyineen ja hoitopöytineen.
Kuvia siitä sitten kuin olemme saaneet sellaiset hankittua:)
Tässä hänen omaisuuteensa toistaiseksi:)

Onnea..

Hei sinä joka käyt täällä kun tuo kävijälaskuri näyttää lukua 60 000!
Jätä kommenttiboksiin tuntomerkkisi. Lähetän sinulle jotain kivaa:)
Uskomatonta, että täällä on tämän vuoden aikana käynyt joku kurkkaamassa (tai siis me kaikki yhdessä) jo 60 000 kertaa! Meinasin keksiä jo jotain kivaa kun 50 000 tuli täyteen, mutta se viuhahti ohi niin vauhdilla, että myöhästyin:) Kiitos kaikille lukijoille. Ja osallistukaa myös tuohon sivun reunassa olevaan kyselyyn. Näyttää olevan viikon voimassa.. se aihe joka saa eniten ääniä .. niin lupaan tehdä postauksen siitä:)

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Naisten- ja miestentyöt

Täällä syysloma etenee ja sen myötä makuuhuoneen maalausprojekti:)
Miksi aina on niin vaikea aloittaa? Vaikka tietää, että lopputuloksesta nauttii niin kovasti!

Tosin tämä kaaos täällä tällä hetkellä on masentava. Yhden huoneen maalaaminen saa aikaan sen, että koko talo näyttää siltä kun pommi olisi räjähtänyt. Mutta sormeni syyhyävät.
Odotan, että "hra työnjohtaja" ilmoittaa, että valmista tuli ja pääsemme kantamaan kalusteita takaisin makkariin. Ja pääsen sisustamaan:)

Tänään oli jo voittajafiilis kun heräsimme. Uusi väri seinissä on ihana. Ikkunan pielet jotka näyttivät vielä eilen yhden maalikerroksen jälkeen kamalilta näyttivät tänään jo vähän paremmilta (3 kerrosta maalia jo) jne. Listat ovat edelleen puunväriset ja odotan kovin, että näen miten ilme muuttuu kun me saavat vielä valkoisen pinnan:) Mieskin myönsi, että huone näyttää kivalta:) Jes.. I knew it!

Olen kovasti yrittänyt auttaa maalaushommissa. Mutta tiedostan sen, että tärkeämpää on nyt se, että tsemppaan miestäni. Kehun kädenjälkeä, pidän hänet hyvässä ruoassa ja juomassa... ja pysyttelen poissa tieltä:)


Päätin, että työmies saa tänään kunnon
lounaan:)

Pakastimesta ruijanpallas sulamaan ja
pannulle:)

Jälkkäriksi sitä ainoaa oikeaa kahvia
eli Porvoon Paahtimon pähkinäkahvia.
Ja Brunbergin suklaata.
(Huomaa takana oleva olutpullo. Harvoin
ostan hänelle olutta, mutta eilen palkitsin hänet
jamaikalaisella iltapalalla)!


Lady maalia.. äijähommia:)

Makuuhuone ennen....
nice jos tykkää fioletista;)

ja

Nyt:)

Niitä "JÄLKEEN" kuvia tulee sitten kun kaikki on valmista:)

Näin hyödyimme kaikki. Mies sai äijäsulan hattuun ja minä OIKEAN väriset seinät!

ps. minä olen näiden naisten-ja miestentöiden kannattaja!
Vaikka puhutaan aina tasa-arvosta niin en halua vaihtaa lamppuja
kattoon jne. Mieheni kyllä kysyy minulta aina välillä, että
"mitkäs ne naisten hommat sitten ovat?".
Hänellä on vähän outo huumorintaju;)

tiistai 27. syyskuuta 2011

Høstferie..

Pojilla alkoi tänään syysloma. Loppuviikko on koulusta vapaata ja ajattelimme, että lähtisimme pienelle matkalle sen kunniaksi. Mutta jälleen kerran unohdimme missä asumme. Noi "pienet matkat" eivät vaan toimi täällä. Kaupungissa on lentokenttä ja kaupungin halki kulkee oikea E6:n. Mutta silti täältä perähikiältä ei voi lähteä mihinkään!!! Tai voi jos on edeltä viisas ja tilaa lentoliput ajoissa. Tai jos on rahaa tarpeeksi eikä siis tarvitsisi ikinä miettiä mitä mikäkin maksaa.

No matka jäi tilaamatta ja näin ollen siis tekemättä. Mutta jotain hommaa piti keksiä:)
Siitä asti kun muutimme tähän taloon olen inhonnut meidän makuuhuoneen seiniä. Ne ovat väriltään lilat! Eikä siinä vielä kaikki. Niitä reunustaa nätit koivunväriset listat! Myös  ikkunan puitteet ja huoneen ovi ovat tätä samaa materiaalia.

Ilmoitin miehelleni heti alkuun että huonehan maalataan. "Mitä sitä nyt maalaamaan hyvää seinää?". En ymmärrä miksi syyksi ei riitä se, että huone on lila...  senhän takia tiloja maalataan käsittääkseni, että siihen halutaan uusi väri? No tänään harhautin mieheni kauppareissulla maalikauppaan. Ja nyt tela heiluu jo lupaavasti:) Olen kyllä saanut kuunnella koko päivän ihmeellistä napinaa, mutta uskon, että tässä käy niin kuin usein aiemminkin, että jonain päivänä hän myöntää, että homma kannatti. Tosin nyt kuin itse maalasin ikkunan pielet ja ne näyttävät aivan kauheilta en ole enää itsekään varma oliko tämä fiksu veto...

Listat ja ikkunan pokat valkoisella ja seinä "valkopippurilla"!
Hyvä siitä tulee.. tai sanotaanko näin, että huonommaksi ei voi mennä:)

ps. joskus aina ajattelen, että siksi meillä on niin hyvä olla yhdessä, koska olemme niin
erilaisia. Vastakohdat täydentävät toisiaan. Mutta nämä meidän remontti-
projektit muistuttavat aina minua siitä, että me todella olemme erilaisia.
Eikä se aina ole hyvä juttu:( Minä haluan nopeasti valmista jälkeä ja mieheni
kulkee viivottimen kanssa mittailemassa nurkkia.. argh!
Mutta lopputulos on yleensä hyvä ja se on tärkeintä.
Mieheni väläyttelee välillä ideoita "rakennetaan talo, ostetaan mökkitontti
ja laitetaan mökki jne.". Näillä pienillä remonttiprojekteilla pidän hänen
järjissään.. talonrakentaminen olisi meidän tapauksessa avioero!

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Koossailua..

Musta on tullut oikea "koossailun" maailmanmestari:) Viime vuonna tähän aikaan olin ihan ahdistunut. Illat pimenivät, tiesin, että tosi pitkä talvi edessä eikä mitään suunnitelmia. Norjalaiset huokailivat, että ihanaa. Mørketid eli kaamos alkaa vähitellen ja voi vaan sytytellä kynttilöitä ja koossailla...

Nyt ymmärrän mistä he puhuivat:) Musta on ihanaa kun on syksy.
Istua iltaisin kynttilän valossa ja katsoa telkkaria, sytyttää takkaan tuli, pelata perheen kanssa erilaisia pelejä, tehdä ruokaa, leipoa ja välillä käydä katsomassa lasten jalkapallo- tai motocrosstreenejä.
Eilen meillä olisi ollut työpaikan bileet. Olin odottanut näitä juhlia, mutta miten sitten kävikään. En jaksanut lähteä!!! Siis minä. Mieskin meinasi alkaa mittaamaan kuumetta minulta.. näin ei usein käy. Musta on tullut kotihiiri:) No eiköhän tämä auvoinen olotila ohi mene, mutta nyt nautin. Kotona on hyvä olla:)


Tänään leivoimme Papun kanssa korvapuusteja:)
Blogin kuvista huomaan, että se on aina
Papu joka mua auttaa... Oskari on jo niin
iso poika, että on paljon ulkona kavereiden
kanssa ja me touhutaan Papun kanssa sitten
täällä kotona. Oskari kyllä tulee mielellään
syömään sitten kun on valmista:)

Jes.. suomalaisella tuorehiivalla ja
hyvällä apurilla taikina nousee hyvin!

Itsekin sorruin syömään yhden vaikka
tiedän, ettei pitäisi... oli hyvää:)

Ruoan laittoon käytän nykyään paljon enemmän
aikaa kuin ennen. On ihanaa tehdä ruokaa koko
perheen voimin ja kyllähän sitä syökin mielummin
maistuvaa ja terveellistä ruokaa kuin jotain
puolivalmista:)

Ekaa kertaa lämpesi uuden kodin takka.
Onni on OMA takka:)
Havahduin, että tosiaan vihdoin meillä on
se oma talo ja vielä takkakin:)

Ajelimme tänään ruokaostoksille Suomen puolelle.
Nyt suomalaisten naistenlehtien kimppuun!

Nautinnollisia syysiltoja teillekin <3

lauantai 24. syyskuuta 2011

Ruijanpallas, punakampela, kielikampela, turska ja sei :)

Meillä oli tänään oikeat "bloggaajien kokoontumisajot":)

"Avletto" blogista Morgenstjerne N-27 ilmoitti muutama päivä sitten, että he ovat työreissussa Mehamnissa ja aikovat jonain päivänä tehdä retken Hurtigrutenilla Kirkenesiin. Kutsuin heidät kylään ja tänään he sitten tulivat:) Kutsuin samaan syssyyn myös blogin  "Turskatynnyri" pitäjän:)

Oli tosi kiva tavata näitä ihmisiä kasvotusten:) Juttua riitti ja aika meni ihan liian nopeasti. Avletto tuli poikansa kanssa tosiaan Hurtigrutenilla ja heidän piti lähteä valitettavasti takaisin samalla laivalla, joten meillä ei ollut kuin n. 3 tuntia aikaa kahvitella ja rupatella. Meillä on kiva ja tiivis norjansuomalainen blogiyhteisö:) Toisten blogeja on kiva seurata. Meitä suomalaisia jotka kirjoittavat blogia täältä Norjasta käsin on varmaan n. 10 kpl. Olisi kiva tavata nämä loputkin:) Ehkä joskus järkkäämme jotain yhteistä??


Oli kiva nähdä kasvotusten ihmisiä joiden
blogia seuraa lähes päivittäin:)


ja kuulla kalajuttuja:)
Ja jos ei uskottu niin faktaa ja kuviahan löytyi
netistä:) Esim. juttu Avleton pyytämästä molvasta
joka oli hänen juttujensa mukaan maailman pisin
saaliiksi saatu molva emme heti uskoneet.. mutta pakko
se oli kun näimme "mustaa valkoisella";) Pituutta
tällä kalalla oli 2,10m! Myös heidän pyytämä 201 kiloinen
ja 3,5m:n ruijanpallas vähän arvelutti, mutta myös tämä "kalajuttu"
osoittautui todeksi:)


Avletto on kalastaja Vesteralenista. Ja tuliaiset olivat sen mukaiset. Saimme pakastimen täyteen kalaa:) Valmiiksi fileoitua ruijanpallasta, turskaa ja seitä. Ja 3 kokonaista kampelaa!!!


Kaksi kylmälaukullista tuoretta kalaa!!!

Porukalla pussiin ja pakastimeen:)
Nyt on koko talveksi kalaa:)

Ammattilaisen käsissä kampelan
fileointikin kävi leikiten:)

Kun vieraat oli saateltu takaisin laivalle oli aika alkaa miettimään mitä me näistä upeista raaka-aineista tekisimme. Avletolta saimme hyviä vinkkejä miten kala tulee tarjota ja googlesta kätevästi sopivien lisukkeiden reseptejä. Ja nyt täytyy kehua, että maha on täynnä ja ruoka oli niin hyvää, että en ole moista saanut edes parhaissa kalaravintoloissa. Hieman haisee omakehu??? Mutta syystäkin:) Suuri kiitos kuuluu tietysti loistaville raaka-aineille. Näistä ei kai olisi ollut edes mahdollista tehdä mitään ei maistuvaa:)


Eikun hommiin:)
Tykkäämme laittaa ruokaa silloin kun
siihen on hyvin aikaa ja käsissä on
hyvät raaka-aineet.

Tänään pannulle valitsimme
ruijanpallasta sekä kielikampelaa eli merianturaa.
Osan ruijanpallaasta leivitimme. Loput paistoimme
voissa pannulla. Loistava kala niin kuin on merianturakin!

Aah.. en ole oikeesti saanut näin maistuvaa kalaruokaa
edes ravintoloissa. Lisukkeiksi teimme herkkusienikastiketta,
perunamuusia ja keitettyjä kasviksia.

Herkkusienikastike:
200g tuoreita herkkusieniä
1 sipuli
(ruskista voissa)
1 dl vettä
200g pippurituorejuustoa
suola
sitruunanmehu
ruohosipuli

Kalan "leivitystahna":
2 munaa
1 dl maitoa
1dl vehnäjauhoa
0,5dl korppujauhoa
suolaa
mustapippuria
(anna jauhojen turvota n. 30min ja pyörittele kalafileet siinä. Paista voissa.)

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Syyspäivä

Onnea on päivä jolloin ei ole mitään sovittua:) Just like today!
Eilen oli jo vähän pakkasta. Aamulla oli laitettava toppatakit lapsille, mutta tänään oli taas huomattavasti lämpimämpi. Mittari näytti +5 astetta heti aamusta. Päivä on ollut aurinkoinen, mutta selvästi syksy on täällä.

Olen laittanut ekat kanervat ruukkuihin
ja miettinyt paikkoja kukkasipuleille.

Nyt on taas siis tämä aika vuodesta.
Eli Fårikål:)
Se on aivan ihana syysruoka ja sitä söimme tänään.
Sitä syödään tähän aikaan vuodessa monessa
norjalaisessa kodissa. Kaali ei maksa "mitään" ja
lihaa saa joka kaupasta edullisesti juuri nyt.

Käsityökori täynnä keskeneräisiä käsitöitä...
ei kun kimppuun.

Youtube päälle...
suomalaiset ikivihreät soimaan.


Ja jotain valmistakin tuli:)

tiistai 20. syyskuuta 2011

Raskausajandiabetes - terveellinen ruoka

Taas tästä aiheesta. Tiedetään, mutta kun tuntuu, että minun arkeni on nyt tätä. Pitkälti vain tätä. Täyspäivähommaa:) Aika kuluu verensokereita mitaten, ruokaa miettien tai laittaen ja sairaalassa juosten.

Mutta alan vähitellen oppimaan ja relaamaan. Edelleen ainakin kerran päivässä arvot pomppaavat liian ylös. Paastoarvo täällä Norjassa saa olla 6 ja sen kanssa minulla ei ole ongelmia, mutta 1,5h ruokailun jälkeen arvon pitäisi olla taas alle 7 ja se tuottaa päänvaivaa.

Luulin tosiaan, että tiedän aika paljon diabeteksestä ja sen hoidosta (mm. ruokavaliosta) jo ennestään. Työni puolesta. Olen sairaanhoitajan vastaanotolla antanut neuvoja diabetikoille ja ollut olevinani hyvinkin uskottava ja pätevä. Mutta nyt... potilaana, huomaan, ettei asiat ole ihan niin yksiselitteisiä. Verensokereissa ei ole välillä mitään logiikkaa ja elämä tämän vaivan kanssa ei ole aina helppoa. Joka suupalaa pitää miettiä. Nostan hattua niille jotka elävät tämän taudin kanssa joka päivä. Minulla tämä kyttääminen loppuu tod.näk kun vauva syntyy, mutta tiedostan, että minulla on kyllä suurentunut riski sairastua jonain päivänä 2. tyypin diabetekseen.

Ohjeita ja oppaita on. Ja on selvää, että raskausdiabeteksen tärkein hoito on oikeanlainen ruokavalio. Ja odottava äiti on itse avainasemassa hoidon onnistumisessa. Itse tiedostin riskin sairastua jo kun aloin odottamaan vauvaa. Tai jo ennen sitä. Minulla oli vähän ongelmia jo 2. raskaudessani 7v sitten. Mutta silloin riitti pieni ruokavalioremontti. Lisäksi perheessäni on 2. tyypin diabetestä.


Nykyään aikaa kuluu keittiössä.
Onneksi on uusi hieno saareke jonka äärellä
on ilo tehdä ruokaa:)

Nyt olen syönyt terveellisesti koko raskauden ajan. Raskausviikkoja on nyt 29 ja kiloja tullut 1:) Eli se kielii siitä, että olen ollut reipas tyttö:) Mutta seisooko lopussa kiitos? Riittääkö se tällä kertaa, että tsemppaan? Se on vielä vähän auki. Viimeksi eilen kävin diabeteshoitajalla ja pohdimme tätä. Mutta edelleen jatketaan samaan malliin. Mittaan sokereita eikä insuliinia ainakaan vielä ole aloitettu.

Ruokavalion noudattaminen on ollut tällä kertaa yllättävän helppoa. Jos sikailen niin siitä kärsin sekä minä että vauva. Ja sitä en halua. Lisäksi on vaara, etten saa synnyttää täällä vaan joudun matkustamaan vieraaseen kaupunkiin monen sadan kilometrin päähän. En halua sitä. Joten teen kaikkeni, ettei insuliinia alotettaisiin.

Itselläni meni kaikki hyvin siihen asti kunnes sokerirasitustesti tehtiin laboratoriossa raskausviikolla 25. Kaikki arvot olivat koholla. Sain diagnoosin ja sen jälkeen varsinkin olen ollut tarkkana. Viimeiset 3 viikkoa olen siis mittaillut verensokereita n. 5 kertaa päivässä ja harjoitellut mitä voin syödä ja mitä en. Yllätyksiä on tullut. Esim. hernekeitto ja nakkikeitto eivät käy nyt:) Vaikka aina olen ajatellut, että keitot ovat terveellistä ruokaa. Niin ovatkin, mutta niissä on nyt liikaa hiilihydraattia minulle. Välillä taas olen kokeillut vähän herkutella. Esim. sunnuntaina töissä söin yhden vohvelin hillolla ja olin varma, että nyt ei hyvä heilu. Ei mitään.. sokeriarvot olivat hyvät 1,5h:n päästä:) Mutta kaikki riippuu kaikesta. Mitä oli arvo ennen syömistä, mitä muuta olen syönyt sen päivän aikana, olenko liikkunut vai mennyt ruokalevolle suoraan ruoan jälkeen jne, jne.

Terveellinen ja monipuolinen ruoka on tärkeää kaikille. Ja varsinkin odottaville äideille ja varsinkin meille odottaville äideille joilla on diabetes. Ruoka vaikuttaa sekä painoon että verensokeriin. Pitää syödä niin, että sikiö saa riittävästi ja monipuolisia ravintoaineita, mutta ei kuitenkaan liikaa jotta äidin paino ja verensokeri pysyvät balanssissa. Mutta mistä sitä tietää milloin syö oikein ja tarpeeksi, mutta ei liikaa jne? Argh!


Kauppakori täyttyy pääasiassa kasviksista ja
hedelmistä:) Miksi ei voisi aina olla näin???
Siksi, että epäterveellinen ruoka on halpaa,
sitä on nopea valmistaa ja sillä saa hyvän
verensokerihumalan nopeasti:) Ei hyvä!!

Pitäisi syödä täysjyväviljavalmisteita, perunaa, kasviksia, hedelmiä, marjoja, rasvattomia maitotuotteita, lihaa ja pehmeää rasvaa sisältäviä levitteitä/öljyä. Ja nykyään kohkataan karppaamisesta ja siinä taas suositellaan aika lailla erilaisia asioita! Ketää sitä uskoa? Ehkä paras mittari on oma hyvä olo? Mikä sopii minulle.

Mutta jos syön niin kuin diabeteshoitajani ja diabetesasiantuntijat suosittelevat niin ei. Esim. yksi ateria pitäisi olla monipuolinen lämminruoka. Lautasmallin mukaan. Eli ruoka joka sisältää sekä perunaa/täysjyväpastaa, maitoa ja leivät. Sen lisäksi siis lihaa tai kalaa sekä paljon kasviksia. Näin en voi nyt tehdä. Siinä on liikaa, minun hormonimyrskyinen kroppani ei kestä sitä. Verensokeri nousee liikaa tai ei siis laske noin monipuolisen ja ison aterian jälkeen tarpeeksi nopeesti oikeisiin lukemiin. Minun on pakko syödä pieniä annoksia ja melko vähän hiilihydraatteja. Sanotaan, että hiilareista saisi olla n. 40-50% päivittäisestä energian saannista. Mutta itse en nyt kykene tähän. Se on liikaa... Maidosta tykkään. Ja sitäkin pitäisi juoda 2-3 lasia päivässä, mutta sekään ei käy nyt. Ainakaan aterian yhteydessä en voi nyt maitoa juoda. Mietinkin, että saanko kalsiumia nyt tarpeeksi. Syön kyllä juustoa leivän päällä... mutta silti. Kalsium on tärkeä odottaville äideille.

Tärkeintä on minun tapauksessani syödä useita pieniä aterioita päivässä. Syön nykyään 5-7 kertaa päivässä. Vähintään: aamupalan, välipalan, lämpimän ruoan, välipalan ja iltapalan. Olen oppinut näiden viikkojen ainakana senkin, että esim. välipalalla on hyvä ottaa hedelmän lisäksi pala täysjyväleipää. Leivän kuidut tasaavat verensokeria. Olen myös oppinut paljon leivistä. Ennen luulin, että riittää, että leipä on mahd. vähän hiilihydraattista. Nyt tiedän, että myös kuitujen määrää leivässä tulee katsoa. Olen löytänyt täältä Norjasta leivän jossa on 14g kuitua 24,7g hiilareita 100g:ssa. Tämä on mielestäni tosi hyvä suhde.

Sokeri sokeria en ole käyttänyt nyt juurikaan. Siis lisännyt mihinkään. Kahviin ja teehen laitan makeutusaine napin (aspartaamia ja asesulfaamia saa käyttää raskaana ollessakin) ja muuhun sitä ei oikein tarvikaan.. olen huomannut:) Toki melkein kaikki ruoka sisältää sokeria, mutta sille ei nyt voi mitään. Sokeri on pelkkää hiilihydraattia ja se nostaa siis verensokeria.

Liikunta laskee verensokeria ja sitä tietysti suositellaan. Tykkään liikunnasta ja yleensä harrastankin sitä paljon. Olen aina liikkunut. Pelannut jääkiekkoa, pesäpalloa ja salibandyä. Mutta liiku nyt sitten tämän "pakin" kanssa:) Pyöräily sopii vielä, mutta melkein kaikki muu sykettä nostava liikunta saa aikaan jonkinmoista kipua tai kolotusta jossain päin kroppaa. Arkiliikuntaa olen harrastanut kyllä:)

Eli kovin täällä tsempataan ja toivotaan, että se riittää. Jottei insuliinia tarvita. Siitä insuliinista ja siihen liittyvistä jutuista en osaa vielä hirveesti kertoa, koska ei ole omaa kokemusta. Mutta minun tapauksessani se tarkottaisi, että synnytys täällä omalla paikkakunnalla ei olisi mahdollinen joten yritän välttää sitä loppuun asti. Haluan synnyttää täällä. Haluan, että mies ja lapset pääsevät meitä katsomaan sairaalaan!

Mutta te joilla on ollut vastaavanlaista vaivaa tai on tietoa tai mielipiteitä asiasta niin kommentoikaa! Kaikki vinkit jne. ovat tervetulleita:)


Nykyään koko perhe syö terveellisempää
ruokaa ja sehän on vain hyvä juttu:)
Esim. leivän laatu on muuttunut paremmaksi
ja välipaloja syödään enemmän ja niiden laatu
on parempi:) Saavat lapset vielä herkkujakin..
vaikka äiti ei saa!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Lenestol :)

Katsokaa mitä mä sain!!! Ihanan uuden tuolin. Tällaisesta olen haaveillut kauan!
Ja kun "raskauduin" päätin, että nyt sen saan. Pakko saada:)
Iltaisin kun katsomme telkkaria tai kun istun koneella olo on ollut hankala. Mitenkään päin ei ole hyvä. Sohva.. liian pehmeä! Lattia... liian kova! Kyljellään.. ei hyvä! Selällään.. ei voi olla! jne.jne...
Mutta nyt on hyvä! Ja sitten vielä investoin tällaiseen "läppärin alustaan" eli nyt voin pitää konetta sylissä.
Ai, että:) Aion istua tässä seuraavat 3 kk ja nauttia. Ja sen jälkeen vauva sylissä ja nauttia. Hih... että materia voi tehdä onnelliseksi:) Ei, ei se sitä ole. Tässä on vaan niin hyvä olla!


Varasin tämän tuolin jo perjantaina, mutta silloin huonekalu-
liikkeessä ei ollut vapaita peräkärryjä, joten sovimme, että haemme
sen tänään. No tänään olin yksin asioilla ja päätin hakea sen.
Peräkärry oli ilmainen. Olin varastolla hakemassa tuolia kun näin,
että kuljetuspuolen ukkelit ovat pakkaamassa pakettiautoa. Kysyin mihin he
ovat kuormaa viemässä. Suunta oli sama... mutta hinta 300 kruunua.
Ok, kuljetan sitten itse. Miehet katsoivat minua ja mahaani... ja toinen
kysyi toiselta, että eikö se nyt samalla menis. Toinen vaan nauroi ja sanoi, että
sinähän se kuski olet, riippuu siitä kuinka kiltti olet:) Ja tuoli pääsi kyytiin:)
Ajelin pakun perässä ja mietin miten voin kiittää tätä kilttiä miestä ja päätin,
että annan hänelle viinipullon. Kun tulin kotiin huomasin, että viinikaapissahan on
ehtaa Kossua korkkaamaton pullo. Kun tuoli tuli annoin "potun" kuskille:)
Olisitte nähneet ilmeen:) Hän teki minut iloiseksi, mutta minä tein hänet TOSI
iloiseksi:) Kiltteys kannattaa:)

lauantai 17. syyskuuta 2011

Terveiset Suomen puolelta :)

Tänään tosiaan lähdimme heti aamusta kohti Suomea. Rajalle on tästä 50km:)
Päätimme käydä vähän kalassa ja sen jälkeen ajella Sevettijärvelle ja Näätämöön hoitamaan asioita. Sevettijärvellä on meidän lähin posti. Siis suomalainen posti. Yleensä lähetän kirjeet ja paketit täältä Norjasta, mutta sitten jos on monta pakettia lähetettävänä niin ajelen Sevettiin. Sinne on n. 70km meiltä.


Posti:) ja samassa talossa toimii Sevetin baari.

Harvasta baarista on näin upeat näköalat.



Ja tosi usein on niin kun jotain tilaa netistä (Suomesta) niin tulee ongelmia. Tietokoneohjelmat eivät tunne 4 numeroista postinumeroa ja kone herjaa, että osoite on väärin. Eli monesti käy niin, ettei lähetyksiä ole mahdollista tilata ulkomaille. Kuten tänään. Tilasin H&M:ltä pojille ja itselleni vaatteita ja kun olin nähnyt kovan vaivan, että sain tilauksen mietittyä ja näpyteltyä niin ei.. ei ulkomaille. Joten tilasin paketin Sevettiin:) Olen siellä jo vakioasiakas. Viimeaikoina (kiitos tulevan uuden perheenjäsenen) olen ajellut aika useasti Suomen puolelle hakemaan postia:)

Toki hoidan kauppa-asiat samalla joten ostamalla suomalaista ruokaa säästän bensakulut:) Ja saan parempaa ruokaa:) Ja tänään oli vielä yksi tärkeä asia hoidettavana nimittäin lotto! Päävoitto on 8 miljoonaa joten pakkohan se oli.. tosin tarkistimme juuri oikean rivin eikä tälläkään kertaa onni suosinut meitä:(


Kalaan pysähdyimme Norjan puolella.
Bygøyfjord on paikka jossa olemme ennenkin
käyneet kalassa. Tänään tuli vain pari pientä seitiä,
jotka päästimme takaisin kasvamaan.

Tällä paikalla näimme viimekesänä Pyöriäisiä.


Ihana vuono

Kalaa ei tullut, mutta punaiset posket ja kova
nälkä....

Joten jatkoimme matkaa ja kävimme luonaalla
Fjellestuella. Tämä paikka on aivan Suomen ja
Norjan rajalla. Saimme ihanaa kotitekoista suomalaista ruokaa..
vaikka Norjan puolella vielä olimmekin:)

Yksi syy juuri tähän lounaspaikan valintaan oli eräs anonyymi
joka muutama postaus sitten kertoi kuulleensa, että kahvi+pulla
maksaa Suomen ja Norjan rajalla maltaita. Pitihän asia tarkastaa:)
Tuolla Fjellestuella kahvi ja viineri olivat yhteensä 40 kruunua eli 5e.

Tämän päivän aikana näimme paljon erilaisia eläimiä
kuten lampaita:) Viimevuonna karhu oli täällä pohjoisessa
syönyt lampaita ja nyt niitä ei näekään laitumilla niin paljon
kuin ennen... lieneekö karhu syyllinen?

Haukkoja ja pöllöjä näimme myös...

ja tietysti poroja ja sopuleita:)

Näin hienon kortin löysin Sevetin baarista:)

Minä ymmärrän miehiä (ja niitä naisia) aivan täysin.
Itsekin olen menettänyt sydämen Lapille.
Hyvät kalavedet...

ja varsinkin näin ruska-aikaan on kaunista.
Mutta niin on kyllä kesälläkin.. ja talvella.. ja
on kyllä keväälläkin:)