Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

maanantai 1. elokuuta 2011

Silmät auki luonnossa...

Eilen lueskelin blogeja pitkästä aikaa ja yhdessä blogissa oli ihana kuva lakkakakusta. Vaikka nyt raskauden aikana olen yrittänyt välttää turhaa sokerinsyöntiä (raskausajan diabeteksen sairastaneena) niin iski niin hirveä himo päälle, että ei auttanut muu kuin laittaa taikina uuniin ja lähteä suolle:)

Yllätyksekseni huomasin, että myös mustikka on kypsynyt vähitellen. Mutta parasta oli, että samalla reissulla ratkesi eräs sisustuspulma joka on vaivannut mieltäni jo jonkin aikaa:)

Saalis: vähän marjoja, mutta ihana vanha laudanpätkä ja
tupasvillaa:)


Marjoista kakku ja...

laudan pätkästä hylly:)
Tämä nurkka on ollut vähän ongelma.
Niin kuin tämä koko olohuone oudon pitkulaisen
muotonsa vuoksi.

Tupasvillat maljakkoon...

ja valmista tuli.

Mieheni ilme oli kyllä taas näkemisen arvoinen kun tulin marjaretkeltäni kaikkina lankkuineni.
Hän tiesi samalla sekunnilla että rento sunnuntai-iltahetki on ohi ja taas alkaa jonkin tason projekti.
Olen vähän sellainen heti-kaikki-tänne-nyt-tyyppi! Ja jos hyvän idean saan niin se toteutetaan siis tänään eikä huomenna. Eli kaikenmaailman sähköhärvelit (stereot, dvd-soittimet ym) nurkasta pois ja saha käteen:)
Mutta lopputulos on hyvä, eikö vaan?? ;)

ps. en edelleenkään pysty kommentoimaan tuonne kommenttiboxiin. Mutta kiitos kaikille onnitteluista ja tulen kyllä  kertomaan lisää norjalaisesta neuvolasysteemistä jne:)

4 kommenttia:

  1. Hei vaan pitkästä aikaa!
    Ensin neuvola-asioita: Onnea paljon ultrajutuista ja muista ihanista. Narvikissa oli neuvola-asiat siten, että kävin kätilöllä sairaalassa ekan kerran ihan alkuraskaudesta, sitten oma lääkäri hoisi raskausajan kontrollit suurimmalta osalta ja sairaalassa oli ultrat ja muutaman kerran kätilön kanssa tapaaminen. Kävin todella tiheään tahtiin, noin kerran kuussa, muistaakseni. Syynä siihen oli hurja painon lasku ja karmea pahoinvointi. Muutoin olisi ollut harvemmin. Mutta koin, että tosi hyvin hoidettiin kaikki. Synnytys ja jälkihoito oli ok myös, mutta kulttuuritörmäyksiäkin oli :D

    Ja sitten laudanpätkiin:
    minun mies oli suu auki, kun avasi auton takaluukun. Olin köyttänyt "pari" lautaa, ikkunanpokaa ja keppejä mummilasta yhteen ja laittanut ne siististi kotiin kuljetusta varten. Ja mokama uhkasi vielä polttaa ne :D Yhteen pussiin keräsin kiviä. Joten ymmärrän hyvin sinun innostuksen kaikista aarteista mitä luonto eteesi tuo :) Meillä on vaan se, että minun pitää tehdä itse jotain löydöksistä, mies ei kuulemma aio niihin koskea.
    Ihanaa elokuun alkua!!

    VastaaPoista
  2. Tupasvilloja! Niitä pitäisi nyt löytää jostakin, koska keksin juuri, mitä yksi tyhjänä ja orvon näköisenä nurkassa seisova vaasi kaipaa ;)

    VastaaPoista
  3. mitämitä, en tosiaan tiennyt! hurjasti onnea! <3 ylipäänsä en oo täällä käynyt pitkään aikaan, mut nyt pitää taas kirjautua lukijaksi!! en oo olleenkaan tajunnut, et ihan oikeesti bloggaat taas :) hyviä vointeja, ihanaa, kohta teilläkin sit eletään taas tätä vauvaelämää :))

    VastaaPoista
  4. Kaunis koti ja ihanan näköinen vauvamasu edellisessä postauksessa :)

    Meille syntyi viikko sitten tyttövaavi kahden pojan jälkeen ja oli kyllä raskaampi raskausaika (ja maha isompi) kuin noista edellisistä. Esikoinen on kyllä myös tyttö mutta hän on jo 8v eli onhan sitä vanhentunut itsekin tässä välissä. Mutta jotenkin tuntuu, että ne tyttöhormonit tosiaan sai munkin kropan reagoimaan ihan erillä tavalla.
    Ihanaa loppuodotustaikaa.. kohta teilläkin nautitaan sitten vaavin tuoksusta.
    -vakkari blogin lukija Nina Rollosta

    VastaaPoista