Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Pimeä ja kylmä Lappi

Terveiset Suomesta! Pääsin kuin pääsinkin reissuun lentoemäntien lakosta huolimatta. Ja vielä takaisin kotiinkin:)

4 päivää Suomessa meni hujauksessa. Ohjelmassa oli perheen, kummilasten ja ystävien tapailua. Ja tietysti pakettejen vaihtoa.

Ajoin täältä pohjois-Norjasta Ivaloon ja sieltä lensin Helsinkiin. Olen tehnyt tämän ennenkin, mutta en ikinä talvella.

Sitä tuntee itsensä melko pieneksi kun tuolla Suomen Lapissa ajelee. Siellä on pimeää, siellä on kylmää (-30 astetta), siellä on liukasta, siellä on yksinäistä ja siellä on paljon poroja! Ja siellä ei ole ruuhkaa!
Matka oli n. 300km suuntaansa ja en hirveesti valehtele jos sanon, että vastaantulijoita oli noin kourallinen. Eli aika yksin sai ajella.

Pisti miettimään, että mitä jos jotain sattuu??  Jos vaikka ajan hirven kanssa yhteen tai mutkassa tieltä ulos! Apua voisi joutua odottamaan pitkäänkin.

Mieleen tuli myös, että mitä jos jollekin muulle on sattunut onnettomuus ja itse osut ensimmäisenä onnettomuus paikalle. Mitäs siinä teet.. auto täynnä loukkaantuneita eikä ristin sielua missään!? No onneksi ei mitään käynyt, mutta ihan heti en lähde uudestaan vastaavanlaiselle reissulle. Kyllä miehillä sittenkin on joku virka;)

Olin tosi laiska ottamaan kuvia, mutta yhdestä tyypistä räpsin niitä sitten senkin edestä. Eli Unskista:) Hän on tuorein kummilapseni ja ikää herralla on 4kk. Kalamuija rakastui.. ja tunne oli molemmin puoleinen:) Unskin mielestä Kalamuijan syli oli ihan paras paikka. Siinä lähti aina taju:)


Kummitäti sai lahjaksi tällaisen karvahatun,
mutta Unskille se sopi paljon paremmin:)

Saimme makeat naurut kun Unski
halusi ihan innoissaan poserata karvareuhka päässä:)

Söpö.. ikkesant?


3 kommenttia:

  1. Heips,

    Kannattaa muuten oikeasti varata autoon kunnon varusteet esim. porokolaria varten esim. taskulamput, lämpöpeite, toppakamat. Niin ne paikallisetkin kuulema tekee. Apu ei ole ehkä ihan minuutin päässä...

    VastaaPoista
  2. Moikka, kiva kun pääsit matkalle (ja myös takaisin kotiin). :D Samaa olen miettinyt kun olen usein ajanut pitkiä matkoja yksinäni, ja varsinkin aiemmin lähinnä yöaikaan... että miten kauan siinä voi joutua odottamaan apua jos ei itse pysty soittamaan. Ja yhdyn edelliseen, itsellä on autossa (yleensä...) talvella mukana toppahaalari, hattuja ja hanskoja, otsalamppu sekä makuupussi. Ja heijastinliivi jos joutuu pimeällä keikkumaan tiellä. Se onkin Norjassa pakollinen varuste autossa!

    VastaaPoista
  3. Kiitos vinkeistä. Mies pakkas mulle toppahousut takaluukkuun, mutta muuta ei sitten mukana ollutkaan. No ok.. kassillinen vaatteita ja 100 joululahjaa:)
    Pitää laittaa ainakin lamppu ja heijastinliivi sinne lisäksi.
    ps. ja ne jäätyneet kuolleet horrorporot kanssa lisäsivät kivasti tunnelmaa.. en uskaltanut edes pissalle pysäntyä!

    VastaaPoista