Pannukakkuja:)

Viime viikolla 3.luokkalaisilla oli ollut päivä jolloin he olivat paistaneet pannukakkuja ja tehneet niiden kanssa mustikkahilloa edellisviikolla keräämistään mustikoista:) Tänään Oskari keksi, että hän haluaa tehdä pannareita myös kotona. Katsoimme löytyykö kaikkia raaka-aineita... ei löytynyt. Ei yhtä ainoaa munaa. Sanoin, että jos haluat leipoa niin hänen pitää hakea kaupasta munia. Ensin hän oli ihan että "EI", mutta vähän aikaa mietittyään hän päätti lähteä:) Kyse on siis ujosta pojasta joka ei ole koskaan käynyt yksin kaupassa.. ei Suomessa ei täällä! Ja niin hän lähti pyörällä kauppaan hakemaan munia ja kermaa:)

Ohjeen he olivat saaneet koulusta.. tarkkaa hommaa:)

Olin niiiiin ylpeä hänen päätöksestään! Miten rohkea!? Ja jännityksellä odotimme ikkunassa koko perhe koska hän tulee takaisin. Ja tulihan hän. Muikea ja ylpeä ilme kasvoillaan pyöräili pihaan. Rakas! Ja repussa hankinnat ja loppurahat. Hyvin oli mennyt. Niin kuin meni pannukakkujen tekeminenkin.

Kermavaahtoa...

Mietin vain miten tässä on päässyt käymään näin. En ole edes ajatellut, että lapset voisivat mennä yksin kauppaan, osaisivat tehdä pannukakkuja itse alusta loppuun jne. Mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja meidän 8v teki tämän kaiken ihan itse:)

Ja suorasukainen raadin jäsen... joka antoi isoveljelle täydet pisteet:) Det var kjempegod!