Hän on ollut aika arka poika, mutta kun hän kuuli, että tähän taloon muuttaa suomalainen poika joka tulee hänen kanssaan samalle luokalle hän oli päättänyt, että hän opettaa tälle suomalaiselle norjan kielen. Joten osasimme odottaa vieraita...
Pari päivää myöhemmin ovikello soi. Ovella seisoi söpö poika ja hänen isänsä. Asia oli selvä. Kielenopettaja oli saapunut.
Hän jaksoi käydä muutaman kerran. Kyllästyi vissiin koska 2 suomalaista poikaa eivät ymmärtäneet mitään ja puhuivat hänelle ihmeellistä kieltä. Ja joskus jopa huusivat:(
Me aikuiset yritimme kaikkemme. Olimme oikein iloisia, että joku oli päättänyt tehdä tämän ei niin yksinkertaisen asian puolestamme. Tulkkasimme, annoimme tilaa, tarjosimme mehua jne. Meidän pojat puhuivat päättäväisesti suomea. Jos ei ekalla kerralla mennyt perille niin sitten korotettiin ääntä ja yritettiin artikuloida oikein selvästi. Mutta ei... Sigurd ei oppinut suomea.
Nyt 3kk myöhemmin tilanne on vihdoin muuttunut. Lapset ovat ymmärtäneet, etteivät norjalaiset todellakaan ymmärrä suomea. Koulun alun jälkeen talomme on ollut melkoinen "lastenkoti". Ovikello soi ja sekä luokkakavereita, että heidän kavereitaan pyrkii sisälle. Välillä on vähän hämmentäviä tilanteita, mutta pojat ovat onneksi olleet aika suvaitsevaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti